Tampereen teloitukset
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Tampereen teloitukset tapahtuivat Suomen sisällissodassa Tampereen taistelun jälkeen huhti–toukokuussa 1918. Kaupungin valtauksen jälkeen valkoiset ampuivat 150–200 venäläistä sotilasta ja useita satoja punaisia suomalaisia. Teloituspaikkana toimivat rautatieaseman makasiinit ja Kalevankankaan sorakuopat. Korkea-arvoisimpia valkoisten Tampereella teloittamia olivat punakaartin pohjoisrintaman yleisesikunnan sotilasneuvonantaja everstiluutnantti Georgi Bulatsel ja Tampereen punakaartin IV pataljoonan päällikkö Kaarle Wilander. Ammuttujen joukossa oli myös esimerkiksi kansanedustaja Juho Lehmus Orivedeltä. Hänet teloitettiin 6. huhtikuuta 1918.
.jpg)
Tapauksia ei koskaan selvitetty, mutta kaupungin valtaukseen osallistui samoja vaasalais- ja lapualaisjoukkoja, jotka toimeenpanivat esimerkiksi Länkipohjan verilöylyn ja laajoja teloituksia Lempäälässä. Pahimpana valkoisena terroristina muistetaan Sakeus Koivunen -niminen vartija Tampereen vankileirissä. Hän menehtyi hämärissä olosuhteissa Tampereella seuraavana talvena.
Mannerheim oli antanut ennen kaupungin valtausta pudottaa kaupunkiin lentolehtisiä, joissa sanottiin etteivät valkoiset tapa vankejaan kuten punaiset. Valkoisten johtajilla ei ollut aikomustakaan pitää lupaustaan, vaan pelkkä punakaartin päällikkyys riitti taistelun jälkeen teloituksen syyksi. Monet lähipaikkakuntien punakaartilaisjohtajat teloitettiin Tampereella, joko välittömästi tai myöhemmin vankileirissä. Lisäksi kaupungissa kävi ilmiantajia lähipaikkakunnilta tunnistamassa ammuttavia, kuten esimerkiksi pahamaineinen kaksikko Hjalmar Saari ja Johannes From.
Lähteet muokkaa
- Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle