Tampellan masuuni

(Ohjattu sivulta Tampereen masuuni)

Tampellan masuuni sijaitsi Tampereella Tammerkosken itärannalla nykyisellä Tampellan alueella vuosina 1844–1884.[1][2]

Tampellan masuunirakennus tehdasalueella.

Masuunin perustivat vuonna 1844 Nils Johan Idman ja Carl August Ramsay jalostamaan Viljakkalan Haverin kaivoksen rautamalmia. Haverin kaivoksen malmi oli heikkolaatuista ja niinpä masuunin oheen perustettiin valimo ja paja, jossa valmistettiin muun muassa patoja, pannuja ja uuninluukkuja. Masuunin raaka-aineena alettiin myös käyttää suurimmaksi osaksi järvimalmia ja suomalmia. Masuuni laitoksineen myytiin 1856 Gustaf August Wasastjernalle, joka perusti sen yhteyteen konepajan. Tämä konepaja ja varatuomari Adolf Törngrenin vuonna 1856 perustama pellavakehräämö ja -kutomo yhdistettiin vuonna 1861 Tammerfors Linne- & Jern-Manufaktur Aktie-Bolag -nimiseksi yhtiöksi (vuodesta 1938 alkaen Tampereen Pellava- ja Rauta-Teollisuus Osake-Yhtiö, sittemmin Oy Tampella Ab).[1][2]

Tampellan masuuni rakennettiin 1843–1844 tiilestä graniittiperustukselle. Katkaistun kartion muotoisen masuunin ja sen puhalluslaitteiden ympärillä oli 25x17 metrin laajuinen raastuparakennus sekä tiilinen 44 metriä pitkä ja 34 metriä leveä kaksikerroksinen konepajarakennus. Masuunia käytettiin vuoteen 1863 saakka jonka jälkeen se oli käytössä vain vuosina 1874 ja 1877. Masuuni purettiin 1884 uuden pajarakennuksen tieltä. Vuonna 1900 valmistui masuunin paikalle uusi pajarakennus, jota laajennettiin myöhemmin useaan kertaan. Tämän pajarakennuksen länsipuolelle rakennettiin 1927 koneistushalli. Nämä uudemmat pajarakennukset purettiin suurelta osin 1970-luvulla. Masuunin sijaintipaikalla on nykyisin Aleksandra Siltasen puisto.[1][2]

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Poutiainen, Hannu & Rostedt, Tapani: Tampere: Alexandra Siltasen puisto – Tampellan masuuni koekaivaus 2012 Julkiset raportit. 2012. Mikroliitti Oy. Arkistoitu 28.4.2015. Viitattu 28.1.2017.
  2. a b c Tampellan masuuni (ID 1000002011) Kulttuuriympäristön rekisteriportaali. 8.3.2004. Museovirasto. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 28.1.2017.