Wikipedia

Tampereen Kaupunkiliikenne

Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos eli TKL (aiemmin Tampereen Kaupungin Liikennelaitos) on Tampereen kaupungin omistama linja-autoliikenteen tuottaja. TKL liikennöi vain kilpailuttamattomia reittejä poliittisen suorahankintapäätöksen perusteella.

Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos
Tampereen Kaupunkiliikenteen logo.gif
Yritysmuoto liikelaitos
Perustettu 20. lokakuuta 1948
Toimitusjohtaja Pekka Pirhonen
Puheenjohtaja Joanna Leino, SDP
Avainhenkilöt suunnittelupäällikkö J.Kettunen
Kotipaikka Nekala, Tampere, Suomi
Toiminta-alue Tampere ja naapurikunnat
Toimiala Kilpailuttamaton suorahankittu sopimusliikenne
Tuotteet Linja-autoliikenne
Liikevaihto noin 25 milj. euroa
Henkilöstö noin 300
Omistaja Tampereen kaupunki
Kotisivu www.tampere.fi/tkl
Keskustorin paikallisliikenneterminaali.

KalustoMuokkaa

Vuonna 2022 TKL:n kalusto koostui 90 linjaliikennebussista.[1] Ne ovat kaikki matalalattiaisia Volvoja ja Solariksia. Aikaisemmin kalustoon on kuulunut myös kotimaisia Sisu- ja Vanaja-autoja [2]sekä brittiläisiä AEC-busseja[3] − TKL oli suurin kyseisen automerkin käyttäjä Suomessa −, sekä lisäksi vielä joitakin yksittäiskappaleita muita automerkkejä kuten VanHool, M.A.N., Mercedes-Benz tai Volkswagen.[4] TKL:n kalustohankinnat vuodesta 2008 alkaen ovat koostuneet Volvon ja Solariksen linja-autoista.

Eniten linja-autoja liikennelaitoksella on ollut vuonna 1977, jolloin niitä oli 249.[5]

TKL otti ensimmäisenä liikennöitsijänä käyttöön Volvon 8900-sarjan linja-autot. TKL otti myös ensimmäisenä liikennöitsijänä suomessa käyttöön Solaris-linja-autot.

Vuoden 2019 kalustohankinnat olivat

  • 7 kpl Volvo 8908 LLE ja
  • 3 kpl Solaris U15LE
  • Tämän jälkeen TKL ei ole enää hankkinut uusia busseja.
 
TKL:n telibussi Keskustorilla.

VirstanpylväitäMuokkaa

  • TKL perustettiin 20.10.1948[6]
  • Suomen ensimmäinen säännöllisesti liikennöity johdinautolinja Hämeenkatu-Härmälä avattiin 8.12.1948[7]
  • Pyynikin halli valmistui 1949[8]
  • Tampereen Liikenne Oy:n (Takra Oy) liikenne TKL:lle 1950[8]
  • Nekalan korjaamo ja halli käyttöön 1955[9]
  • Liikenne ulotettiin Koivistonkylään 1961 sekä Vehmaisiin ja Viialaan 1962
  • Liikenne ulotettiin Tesomalle 1965 ja [10]Peltolammille 1967
  • Almex-rahastusjärjestelmä otettiin käyttöön 1969[11]
  • Hervannan liikenne aloitettiin 1.2.1972[12][13]
  • Johdinautoliikenne päättyi 15.5.1976[14]
  • TKL sai ensimmäisen nivellinja-autonsa joulukuussa 1977[14][15]
  • Nekalaan valmistui uusi korjaamo 1984 ja uusi toimisto 1986[16]
  • TKL sai ensimmäisen matalalattia- ja neljä ensimmäistä telibussiansa 1990[17]
  • Pyynikin varikosta luovuttiin ja toiminta keskitettiin Nekalaan vuonna 1992[13]
  • TKL:n lautakunta lopetettiin, viimeinen kokous pidettiin 8.12.1992[13]
  • Uudet elektroniset matkakortit, joista ensimmäiset otettiin käyttöön 10.10.1995[13]
  • Yhteistariffiliikenne Tampereen alueella alkoi 3.6.1996[18]
  • TKL sai johtokunnan 1997[13]
  • Liikennelaitos täytti 50 vuotta 8.12.1998[6]
  • Pysäkkiaikataulut otettiin käyttöön 2003[19]
  • Reaaliaikainen informaatiojärjestelmä PARAS otettiin käyttöön vuonna 2005[18]
  • Siirtyminen tilaaja-tuottaja -malliin 1.4.2006[18]
  • Kaikki uushankinta bussit on varustettu jäähdytysilmastoinnilla ja kattolämmityksellä alkaen 2008
  • Tampereen Kaupunkiliikenne Liikelaitos -nimi käyttöön 2009[20]
  • Kaikki uushankinta bussit mahdollistavat sähköpyörätuolien kuljetuksen alkaen 2009[21]
  • IJ2010-laitteisto korvasi PARAS-laitteiston. IJ2010-laitteisto on Tampereen joukkoliikenteen informaatiojärjestelmä.
  • Ensimmäiset hybridibussit linjalle tammikuussa 2013
  • Viimeiset nivelbussit pois käytöstä toukokuussa 2014, palasivat takaisin vuoden 2017 alkupuoliskolla
  • Ensimmäiset Euro 6 -bussit ajoon 2014
  • TKL sai neljä sähkölinja-autoa viiden vuoden liisauksella. Poistuivat käytöstä 2021.Solarikselta [22] 2016
  • Linjat, jolla TKL liikennöi: 2, 6, 7, 8, 12, 17, 28, 33, 34, 35, 36(X), 37(X), 38, 39(A), 41, 58, 82 ja 86(X).

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Pyrhönen Kimmo & Lehtonen Timo: Tampereen siniset bussit, Tampereen kaupungin liikennelaitos, 1998, ISBN 9516090796
  • Uola Mikko: Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, Tampereen kaupungin liikennelaitos, 1978, ISBN 9519917195
  • Peltola Jarmo: Onnikoita ja rollikoita: viisi vuosikymmentä (1948-1998) kunnallista joukkoliikennettä Tampereella, Tampereen kaupungin liikennelaitos, 1998, ISBN 9516090877

ViitteetMuokkaa

  1. ↑ Mäkinen, Petteri: Haitaribussit tekevät paluun Tampereen kaduille, TKL tilaamassa jopa kymmeniä sähkönivelbusseja – "Olemme tehneet alustavaa selvitystä tarpeesta" Tamperelainen. 16.11.2022. Viitattu 5.12.2022.
  2. ↑ Tampereen siniset bussit, s. 19, 48, 56-57.
  3. ↑ Tampereen siniset bussit,s. 24, 29-30, 32-33, 39-40.
  4. ↑ Tampereen siniset bussit, s. 51, 109.
  5. ↑ Peltola, Onnikoita ja rollikoita, s. 270, 339
  6. ↑ a b Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 19
  7. ↑ Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 21
  8. ↑ a b Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 24
  9. ↑ Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 32
  10. ↑ Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 48
  11. ↑ Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 52-53
  12. ↑ Tampereen siniset bussit, s. 127.
  13. ↑ a b c d e TKL:n vuosikertomus 2003, s.19
  14. ↑ a b Tampereen kaupungin liikennelaitos 1948-1978, s. 58
  15. ↑ Tampereen siniset bussit, s. 92.
  16. ↑ TKL:n vuosikertomus 2003, s. 19.
  17. ↑ Tampereen siniset bussit, s. 102, 115.
  18. ↑ a b c TKL:n vuosikertomus 2012, s.11
  19. ↑ TKL:n vuosikertomus 2003, s.10
  20. ↑ TKL:n vuosikertomus 2009, s.11
  21. ↑ TKL:n vuosikertomus 2009, s.3-4
  22. ↑ Katso miltä Tampereen uudet sähköbussit näyttävät sisältä ja ulkoa – lähtevät reiteille maanantaina www.aamulehti.fi. Viitattu 12.4.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tampereen_Kaupunkiliikenne&oldid=21075074”