Taiwanin maantiede

Taiwan muodostuu nykyään pääasiassa Taiwanin saaresta. Saaren pituus on 390 kilometriä ja leveys leveimmästä kohdasta 140 kilometriä. Taiwanin lisäksi Kiinan tasavallan hallinnassa on myös muutamia pieniä saaria Taiwaninsalmen toisella puolella Kiinan rannikolla. Saarivaltion kokonaispinta-ala on 35 980 neliökilometriä, josta sisävesiä on 2,8 prosenttia. Sen itäpuolella sijaitsee Filippiinienmeri.

Taiwanin topografinen kartta.

Fyysinen maantiede

Sijainti ja pinnanmuodot

Taiwanin pääsaari on osa Aasian itärannikolla kulkevaa saariketjua Japanista, Filippiinien kautta Indonesiaan. Taiwanin pohjois- ja koillispuolella on Itä-Kiinan meri ja idässä Tyynimeri. Taiwanin erottaa Filippiineistä Bashin kanaali ja Kiinasta Taiwaninsalmi.

Taiwanin pääsaaren pinta-ala on 35 808 neliökilometriä. Sen pituus pohjois-eteläsuunnassa on noin 400 kilometriä ja leveys 145 kilometriä. Taiwanin valtion alueesta pääsaari kattaa noin 99 prosenttia. Peskadorit on 67 tulivuorisaaresta koostuva saariryhmä, joka sijaitsee 45 kilometriä Taiwanista länteen. Saaristo on melko matalaa, ja saarten aaltoileva rantaviiva muodostaa useita lahtia. Aivan Manner-Kiinan rannikolla ovat Jinmensaaret, joilta on alle kaksi kilometriä Xiamenin kaupunkiin, ja alle kilometrin päässä Kiinan rannikosta olevat Matsusaaret. Lisäksi 30 kilometrin päässä Taiwanin kaakkoisrannikolta on Lyudaon saari ja 60 kilometrin päässä Lanyu.

Taiwanin sisämaa on vuoristoinen, ja vuoristot peittävät noin kaksi kolmasosaa pääsaaren pinta-alasta. Vuoret viettävät jyrkästi saaren itärannikolle, kun taas länsirannikolla rinteet ovat loivemmat. Taiwanin keskusvuoristossa on korkeimmat vuoret, ja useita kymmeniä huippuja yltää yli 3 000 metrin. Korkein kohta on 3 952 metrin korkuinen Yu Shan. Vuoriston pituus on noin 270 kilometriä.

Vesistöt

Taiwanissa on useita jokia, mutta suurin osa niistä on lyhyitä ja pieniä. Suurin osa joista virtaa Keskusvuoristosta. Itään laskevat joet ovat usein vuolaampia kuin länteen virtaavat. Länsirannikon alamailla joet ovat usein leveitä ja matalai sekä niissä virtaa paljon silttiä.

Taiwanin pisin joki on keskisessä Taiwanissa virtaava 187 kilometriä pitkä Zhuoshui. Suurin valuma-alue on puolestaan eteläisen Taiwanin Gaopingjoella, jonka valuma-alue on 3 257 neliökilometrin laajuinen. Joista suurin osa on purjehduskelvottomia. Poikkeuksen tekee Taipein lähellä virtaava Tamsui.

Taiwanissa on vain muutamia luonnonjärviä. Niistä suurin ja syvin on Riyuejärvi, jonka pinta-ala on 8 neliökilometriä ja syvyys 30 metriä. Taiwanin suurimmat järvet ovat tekojärviä. Zengwenin tekojärven pinta-ala on 17,8 neliökilometriä ja Feitsuin tekojärven 10,2 neliökilometriä.

Ilmasto

Taiwanin ilmasto on pohjoisessa subtrooppinen ja etelässä trooppinen. Sadekausi kestää toukokuusta lokakuuhun. Keskilämpötila on kesällä korkeintaan 35 astetta ja talvella vähintään 10 astetta.

Taiwanin sadanta vaihtelee selkeästi maan eri osissa sekä korkeuden mukaan. Läntisellä tasangolla sateet jäävät vuosittain noin 1 500 millimetriin, kun taas vuoristojen itärinteillä sadanta voi olla jopa 6 000 millimetriä. Taiwanin saaren pohjoisosassa vaikuttaa talvinen Itä-Aasian monsuuni, jonka seurauksena se saa suurimmat sateet talvella. Eteläosissa monsuunikausi on puolestaan kesällä, kun tuulet puhaltaa Etelä-Kiinan mereltä. Saaren eteläosa saa peräti 90 prosenttia sateistaan toukokuun ja syyskuun välisenä aikana; syksyt ja talvet ovat saaren keski- eteläosissa pääosin vähäsateisia ja aurinkoisia. Vuoristossa voi sataa myös lunta.

Taiwaniin iskee vuosittain kolmesta neljään taifuunia, ja niitä esiintyy erityisesti heinäkuulta syyskuulle. Taifuunit voivat aiheuttaa rankkasateita, maa-ainesvirtoja ja maanvyöryjä.

Luonto

Kasvillisuus

Osittain saaren suurten korkeuserojen vuoksi Taiwanilla on monia erityyppisiä elinympäristöjä, ja WWF:n mukaan Taiwan voidaan jakaa kahteen ekoalueeseen. Suurin osa pääsaaresta kuuluu subtrooppiseen ainavihantaan metsään, kun taas saaren eteläkärjessä on monsuunisademetsiä. Saarella asuu yli 20 miljoonaa ihmistä, joten ihmistoiminta on vaikuttanut kasvillisuuteen, ja erityisesti saaren alavat alueet on käytety maatelouteen. Vuoristorinteillä on kuitenkin edelleen laajoja metsiä. Taiwanin pääsaari oli aikoinaan lähes kokonaisuudessa metsän peitossa, nykyään metsät peittävät vajaan puolet pinta-alasta. Pienemmillä saarilla puita on selkeästi vähemmän, ja erityisesti Peskadoreilla tuuliolosuhteet haittaavat puiden kasvua.

Taiwanin pääsaaren alavilla tasangoilla valtalajeja ovat olleet Pyökkikasvit pyökkikasveihin kuuluva Castanopsis hystrix ja laakerikasveihin kuuluva Cryptocarya chinensis. Alakorkeuksilla on jonkun verran myös mäntylajia Pinus massoniana, ja hieman ylempänä valtalajiksi tulee tammeihin kuuluva Quercus glauca.

Noin 3 000 metrissä kasvaa lauhkeita ja subalpiinisia metsiä, joiden lajeja ovat muun muassa leppä Alnus cremastogyne, vaahterat ja hemlokki Tsuga chinensis. Kaikista korkeimmilla alueilla havumetsiä, joiden valtakasveja ovat hemlokit, kuuset ja pihdat.

Luonnonsuojelu

Taiwanissa on yhdeksän kansallispuistoa: Etelä-Penhu, Dongsha, Kinmen, Shei-pa, Taroko, Yangmingshan, Yushan ja Kenting.

Lähteet

• Copper, John C: Taiwan Encyclopedia Britannica. 27.1.2024. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
• Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 162. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
• The Republic of China Yearbook 2016. Taipei, ROC (Taiwan): Executive Yuan, 2016. ISBN 978-986-05-0041-7. Issuu (viitattu 27.1.2024). (englanniksi)
• Sweeney, Sarah et al.: Taiwan. Insight Guides. Singapore: Apa Publications, 2013. ISBN 978-178-005-605-0. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Taiwanin maantiede Wikimedia Commonsissa