Taimikonhoito on metsätaloudellinen toimenpide, jolla pyritään edelleen kasvatettavien puuntaimien elin- ja laatuolosuhteiden turvaamiseen ja parantamiseen. Taimikonhoito on tasaikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa normaali toimenpide, ja sitä voidaan soveltaa myös eri-ikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa.

Suomessa huonosti kannattavaa taimikonhoitoa tuetaan rahallisesti ns. Kemera-lain mukaisesti. Tukea myönnetään hakemuksesta ja annettujen ehtojen täyttyessä. Uusin Kemera-lain versio astui voimaan kesäkuussa 2015. Taimikonhoidon osalta Kemera-tukea voi saada taimikon varhaishoitoon tai nuoren metsän hoitoon, jotka eroavat etenkin jäävän taimikon pituus- ja läpimittavaatimusten osalta.[1][2]

Taimikonhoito pohjoismaisessa metsätaloudessa

muokkaa

Taimikon perkaus

muokkaa

Taimikon perkaus on taimikon varhaishoitoon kuuluva toimenpide, joka tehdään taimikon ensimmäisten kasvuvuosien aikana yleensä kerran mutta tarvittaessa myös toistamiseen. Taimikon perustamisen ja taimikon perkauksen välillä taimikolle on voitu tehdä myös heinäntorjuntaa ja/tai täydennysistutusta. Varhaishoidollisten toimenpiteiden on tarkoitus turvata taimikon rivakka alkukehitys vähentämällä taimien keskinäistä kilpailua ja siitä johtuvia tuhoja.[3]

Havupuutaimikon perkauksessa pyritään poistamaan käytännössä kaikki lehtipuuvesakko, joka muuten tulisi etukasvuiseksi ja haittaisi havupuiden kasvua. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi pyritään jättämään jonkin verran lehtipuustoa, joka ei haittaa kasvatettavien taimien kehitystä. Lehtipuiden nopean alkuvaiheen kasvuvauhdin vuoksi se saavuttaa havupuutaimikon pituuden vielä uudestaan mutta ei todennäköisesti enää kasva siitä ohi. Rauduskoivutaimikoissa varhaisperkausta ei yleensä tarvita juuri taimien nopean alkukehityksen vuoksi.[4]

Taimikon perkaus voidaan suorittaa täysperkauksena tai reikäperkauksena. Jälkimmäisellä menetelmällä poistetaan vain havupuutaimia ympäröivä ja niiden kasvua välittömästi uhkaava vesakko sekä selkeästi etukasvuisimmat lehtipuut. Reikäperkaus voi säästää käytettyä aikaa ja raivaussahan polttoainetta, mutta se pitää tehdä huolellisesti, jotta lehtipuusto ei yllä havupuutaimien ylle.[4]

Taimikonharvennus

muokkaa
 
Hoidettu taimikko, sijainti tuntematon. Ei-toivottu taimiaines on kaadettu maahan, ja lisäksi kasvatettavia taimia on pystykarsittu.

Taimikonharvennuksessa valitaan ensiharvennukseen asti kasvatettavat puuyksilöt. Taimikoille on Suomessa asetettu Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion suosittelemat tavoitetiheydet, jotka vaihtelevat puulajista, viljelymenetelmästä ja kasvupaikkatyypistä riippuen.[5][6]

Taimikonharvennuksessa suositaan laadukkaimpia puuyksilöitä, vaikka nämä olisivatkin luontaisesti syntyneitä. Huonokuntoiset, sairaat, liian lähellä toisiaan kasvavat, mutkaiset tai erittäin oksaiset ja huomattavan etukasvuiset puuyksilöt poistetaan. Taimikonharvennuksessa voidaan jo valita harvennuksissa jätettävien säästöpuuryhmien paikat, riistatiheiköt ja muut luonnon monimuotoisuutta ja metsien virkistyskäyttöä lisäävät kohteet.[5]

Siemenpuumenetelmällä tai kylvämällä uudistetuissa männiköissä taimikonhoitoa venytetään yleensä muita puulajeja pidemmälle, jotta männyntaimien oksat pysyisivät mahdollisimman ohuina tai kuolisivat ja katkeilisivat pois, mikä johtaa parempaan tukkipuun laatuun. Myös hirvituhojen vaikutusta vähennetään männiköiden tiheällä kasvattamisella.

Taimikonhoidon välineet

muokkaa

Perinteinen taimikonhoito

muokkaa
 
Raivaussaha on taimikonhoitotöissä yleisesti käytetty työkalu.

Suomessa yleisin taimikonhoitoväline on raivaussaha. Muita välineitä taimikonhoitoon ovat muun muassa raivausveitsi ja vesuri.

Koneellinen taimikonhoito

muokkaa

Taimikonhoito voidaan tehdä myös metsätyökoneella, jolloin käytetään usein ns. kitkemistekniikkaa, joka vähentää vesomista. Vain pieni osa taimikonhoidosta tehdään koneellisesti, joskin määrää on pyritty jo pitkään kasvattamaan.[7]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. http://www.metsakeskus.fi/tuki-taimikon-varhaishoitoon
  2. http://www.metsakeskus.fi/tuki-nuoren-metsan-hoitoon
  3. Äijälä ym. (toim.), 91.
  4. a b Äijälä ym. (toim.), 92.
  5. a b Äijälä ym. (toim.), 93.
  6. Äijälä ym. (toim.), 160.
  7. http://www.metla.fi/metinfo/metsanhoitopalvelut/pdf/Koneellinen_taimikonhoito_KUot4.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

muokkaa