Tõnis
miehen etunimi
Tõnis on virolainen miehen etunimi, joka pohjautuu kreikkalais-latinalaiseen nimeen Antonius. Tõnis ja samaa perua oleva etunimi Tõnu tulivat laajalti käyttöön jo 1400–1700-luvuilla.[1][2] Tõnisin ja Tõnun nimipäivää vietetään Virossa 17. tammikuuta.[3]
| Tõnis | |
|---|---|
| Nimipäivä | |
| – suomenkielinen | – |
| – ruotsinkielinen | – |
| – ortodoksinen | – |
| Vastineita eri kielissä | Anton, Anttoni, Toni, Tony [1] |
| Nimen alkuperä | Antonius |
Nimeä tavataan jonkin verran myös Suomessa. Digi- ja väestötietoviraston mukaan se on vuoteen 2020 mennessä ollut etunimenä noin 290 miehellä.[4]
Nimen ääntäminen muokkaa
Tõnis-nimessä olevaa keskivokaalia õ ei esiinny suomen kielessä. Se tuotetaan muuten samaan tapaan kuin u-äänne, mutta huulia ei pyöristetä, vaan ne ovat hymyasennossa (eli e-asennossa).[5][6]
Tõnis-nimessä konsonantti n liudentuu eli sen kanssa äännetään samanaikaisesti i tai j.[5][7]
Tunnettuja Tõnis-nimisiä muokkaa
- Tõnis Erm (s. 1982), virolainen hiihto- ja pyöräsuunnistaja
- Tõnis Kasemets (s. 1974), virolainen autourheilija
- Tõnis Kaumann (s. 1971), virolainen säveltäjä ja laulaja
- Tõnis Kint (1896–1991), Viron pakolaishallituksen presidentti 1970–1990
- Tõnis Lukas (s. 1962), virolainen poliitikko
- Tõnis Mägi (s. 1948), virolainen laulaja, kitaristi, säveltäjä ja näyttelijä
- Tõnis Mölder (s. 1989), virolainen poliitikko
- Tõnis Palts (s. 1953), virolainen yrittäjä ja poliitikko
- Tõnis Vint (1942–2019), virolainen taiteilija
- Tõnis Vähi (s. 1987), virolainen salibandymaalivahti
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 45. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
- ↑ Nimede statistika: Tõnis Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
- ↑ Nimepäevad Eesti Statistika. Viitattu 31.8.2020. (viroksi)
- ↑ Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusana ”Tõnis”) 8.6.2020. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ a b Vironkieliset nimet: ääntäminen Kielitoimiston ohjepankki. Viitattu 15.6.2020.
- ↑ Pajusalu, Renate & Hietaharju, Merja & Taro, Viive & Yallop, Kai: Keelesild. Viron kielen oppikirja, s. 11, 15. Toinen, tarkistettu painos. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-15813-9.
- ↑ Pajusalu ym. 2002, s. 13, 15.