Sverre Bergh
Sverre Bergh (1. marraskuuta 1920 Tønsberg, Norja – 30. huhtikuuta 2006 Stamford, Connecticut, Yhdysvallat) oli norjalainen insinööri, joka toimi opiskeluaikoinaan tiedusteluorganisaatio XU:n vakoojana Natsi-Saksassa 1941–1945. Svein Sæter julkaisi yhteistyössä Berghin kanssa tämän muistelmat hieman Berghin kuoleman jälkeen vuonna 2006.[1]
Tausta muokkaa
Sverre Bergh syntyi Askerin kunnaninsinööri Erik Berghin ja hänen vaimonsa Annan esikoiseksi perheen asuessa vielä Tønsbergissä. Pian Sverren syntymän jälkeen perhe muutti Askeriin. Hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä, joista toinen kuoli auto-onnettomuudessa kahdeksanvuotiaana. Äiti-Annalla oli myös yliopistokoulutus, joka oli tuohon aikaan epätavallista.[1]
Ylioppilastutkinnon jälkeen Sverre pyrki Norges Tekniske Høyskoleniin Trondheimiin 1939, mutta ei päässyt sisään. Sukulaistensa suosituksesta hän pyrki opiskelemaan ulkomaille. Hän haki opiskelupaikkaa muun muassa Isosta-Britanniasta ja Dresdenin teknillisestä korkeakoulusta (saks. Dresden Teknische Hochschule), Saksasta. Saksan miehitettyä Norjan, Bergh otti opiskelupaikan vastaan Dresdenistä loppukesällä 1940.[1]
Vakoojana Natsi-Saksassa muokkaa
Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen Norjan vastarintaliikkeen tiedusteluorganisaatio XU otti yhteyttä Berghiin kesällä 1941. Hänen tärkeimpänä tehtävänään oli välittää Paul Rosbaudin keräämiä tietoja brittien tiedustelupalvelun Secret Intelligence Servicen haltuun. Bergh pystyi käyttämään hyväkseen setänsä, Aftenpostenin Berliinin toimituksen päällikön, Theo Findahlin tuttavaverkostoa. Erityisesti ruotsalainen toimittaja Oluf Ollén oli tärkeässä roolissa tiedon salakuljettamisessa Tukholmaan ruotsalaisten diplomaattituttaviensa avulla. Opiskelijana Bergh pystyi matkustelemaan maan sisällä ja maasta ulos suhteellisen vapaasti. Hänen tehtäviinsä Rosbaudin avustamisen lisäksi kuului öljynjalostamojen ja tehtaiden sijaintipaikkojen selvittäminen, pommihyökkäysten tulosten raportointi, sekä saksalaisten kuljetusjärjestelmien selvittäminen.[1]
Bergh toimitti jo loppuvuodesta 1941 Rosbaudin aloitteesta ensi käden tietoa Peenemündessä sijainneesta saksalaisten rakettihankkeesta, josta myöhemmin kehittyivät muun muassa V1- ja V2-raketit. Englantilaiset eivät kuitenkaan uskoneet hänen raporttejaan. Hän välitti myös Rosbaudin raportteja Saksan atomiasehankkeen viivästymisestä.[1]
Bergh oli Dresdenissä kaupungin pommitusten aikaan helmikuussa 1945. Kirjassaan hän kritisoi kaupungin pommituksia siviileihin kohdistuvana terrorina sekä kertoo muun muassa amerikkalaisten hävittäjäkoneiden tulittaneen aktiivisesti kaupungista pakenevia saksalaisia siviilejä maanteillä välittömästi pommitusten jälkeen. Palattuaan havainnoimaan pommitusten tuloksia ja raportoituaan niistä Bergh onnistui pakenemaan Saksasta Tanskaan huhtikuussa 1945.[1]
Sodan jälkeen muokkaa
Bergh oleskeli kesäkuuhun 1945 saakka Tanskassa, josta hänet lennätettiin Lontooseen esittämään loppuraporttinsa Englannin tiedustelupalvelulle. Hän teki vaitiololupauksen toimistaan sota-aikana ja palveli loppukesällä ja syksyllä saksalaisten sotavankien kuulustelijana Mandalissa, Norjassa. Keväällä 1946 Bergh siirtyi Yhdysvaltoihin, Northwestern Universityyn, jatkamaan opintojaan kuningas Haakonin stipendirahaston myöntämän tuen turvin. Aktiivisen työelämänsä ajan hän työskenteli insinöörinä amerikkalaisissa yhtiöissä kansainvälisissä tehtävissä yli 80 maassa. Loppuvuosinaan hän työskenteli kiinteistönvälittäjänä.[1]
Bergh meni sodan jälkeen ensimmäisiin naimisiin saksalaissyntyisen amerikkalaisnaisen, Marthan, kanssa ja sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 1951. Pariskunta erosi joitakin vuosia myöhemmin. Toisen avioliiton Bergh solmi norjalaissyntyisen lentoemäntä Laila Sætherin kanssa 1969. Pariskunnalla on yksi tytär, Solveig.[1]
Bergh alkoi työskennellä muistelmiensa julkaisemiseksi 2005 ja ne julkaistiin vähän hänen kuolemansa jälkeen 2006. Hän oli avustanut jo vuonna 1995 XU:sta kertoneen kirjan tekemisessä. Bergh kuoli huhtikuussa 2006 kotonaan Stamfordissa. Hänet on haudattu Askeriin, Norjaan.[1]
Kirjallisuutta muokkaa
- Sverre Bergh, Svein Sæter: Spion i Hitlers Rike. Trondheim: Damm, 2006. ISBN 978-82-04-12361-9. (norjaksi)