Avaa päävalikko
Sven Erik Weckström

Sven Erik Weckström (4. joulukuuta 1893 Helsinki7. elokuuta 1921 Helsinki) oli jääkärimajuri.[1][2]

Sisällysluettelo

Perhe ja nuoruusvuodetMuokkaa

Hänen vanhempansa olivat tullikirjuri Linus Eleazar Weckström ja Selma Aurora Nordwall. Sven oli kolmesta veljeksestä keskimmäinen. Hänen isänsä kuoli hänen ollessaan vain 7-vuotias, minkä jälkeen perhe muutti Jyväskylään, jossa hän aloitti koulunkäyntinsä. Jyväskylästä perhe muutti vuonna 1908 Joensuuhun, jossa Sven kirjautui Joensuun klassilliseen lyseoon V:lle luokalle. Ylioppilaaksi hän kirjoitti vuonna 1912 ja liittyi Karjalaiseen osakuntaan. Samaan aikaan valmistuivat hänen tulevat jääkäritoverinsa: Friedel Jacobsson, Janne Ahlroth myöh. Arajuuri ja Väinö Lankinen. Opintojaan hän jatkoi vuosina 1912–1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla ja suorittaakseen lääketieteen alkututkinnon.[1][2]

JääkäriaikaMuokkaa

 
Jääkäripataljoonan ratsuosasto Libaussa syksyllä 1917. Etualalla Luutnantti Sievert ja Zugführer Ljungberg.

Weckström lähti 3. helmikuuta 1915 yhdessä yllä mainittujen koulutoveriensa kanssa Saksaan saattajinaan Janne Ahlroth myöh. Arajuuri ja Aarne Snellman. He liittyivät matkalla yhdessä niiden ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan. Myöhemmin hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin perustettuun pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, josta hänet komennettiin 14. elokuuta 1916 etappi- ja värväystehtäviin Suomeen. Suomessa hän toimi etapin apulaispäällikkönä ja sen pohjoisen osan johtajana. Hän oli myös osallisena Simon Maaninkajärvellä 11. joulukuuta 1916 sattuneessa kahakassa (Simon kahakka), jossa hän haavoittui pahasti ja joutui santarmien vangiksi. Vangitsemisen jälkeen hänet kuljetettiin edelleen Oulun lääninvankilaan, josta hän pääsi kuulusteluiden jälkeen vapaaksi 17. maaliskuuta 1917 ja siirtyi turvallisemmille vesille Ruotsin puolelle, jonne hän jäi joksikin aikaa sairaalahoitoon parantelemaan saamaansa haavaa. Ruotsista hän palasi takaisin Saksaan Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. toukokuuta 1917. Saksasta hänet komennettiin elokuun puolivälissä vuonna 1917 takaisin Ruotsiin, missä hänen tuli toimia Tukholmassa eversti Nikolaj Mexmontanin toimistossa sisällissodan valmistelutehtävissä. Tukholmassa hänen kautensa jäi lyhyeksi, sillä hänet kutsuttiin takaisin Saksaan jo syyskuun loppupuolella samana vuonna. Saksaan saavuttuaan hän osallistui Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]

EtappijääkäriMuokkaa

Saksasta Weckström lähti etappimatkalle Suomeen 14. elokuuta 1916 ja toimi itäisellä etapilla syksyn 1916 Friedel Jacobsonin alaisuudessa. Haavoittuu "Simon kahakassa" 11. joulukuuta 1916 ja joutui vangiksi.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

Weckström saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana ratsumestariksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Vaasasta hänet komennettiin Joensuuhun järjestämään ja perustamaan Karjalan ratsujääkärirykmentti. Käyttöönsä hän sai 23 upseeria ja aliupseeria Jääkäripataljoona 27:n ratsuosastosta. Koulutus aloitettiin 6. maaliskuuta 1918. Kasarmirakennuksina toimivat muun muassa yhteiskoulun tilat. Miesten pikakoulutus annettiin kaupungin torilla, urheilukentällä ja Pielisjoen jäällä.[1][2]

Weckström komensi sisällissodassa itäarmeijaan kuuluvaa Karjalan ratsujääkärirykmenttiä joka, lähetettiin huhtikuun alussa 1918 rintamalle siten, että rykmentin esikunta siirtyi 1. eskadroonan kanssa Rautuun, kun taas 2. ja 3. eskadroona siirtyivät Rahikkalaan. Weckströmin rakuunarykmentti osallistui Viipurin valloitukseen.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Weckström toimi sisällissodan jälkeen edelleen Karjalan ratsujääkärirykmentin komentajana. Weckström siirrettiin 1. lokakuuta 1918 alkaen komentajaksi Lapin rajavartioryhmän I pataljoonaan Kajaaniin, minne suuri osa Karjalan ratsujääkärirykmentin upseereista häntä seurasi. Rajavartiopataljoona lakkautettiin kevättalvella vuonna 1919 ja Weckström siirrettiin sen johdosta 1. huhtikuuta 1919 alkaen komentajaksi Keski-Suomen rykmentin II pataljoonaan. Keski-Suomen rykmentistä hänet komennettiin 1. huhtikuuta 1920 Sotaväen esikuntaan (1. Divisioona), missä hänet nimitettiin 15. heinäkuuta 1920 koulutusosaston päälliköksi ja samalla esikuntapäälliköksi.[1][2]

KunnianosoituksetMuokkaa

Joensuun lyseon graniittinen muistotaulu.


LähteetMuokkaa

  • Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
  • K. A. Wegelius: Aseveljet II, Itäinen etappi ja Peräpohjolan vapaustaistelu WSOY Porvoo 1924
  • Toim. Kai Donner, Th. Svedlin, Heikki Nurmio, Suomen vapaussota, Gummerus 1930
  • Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni, A. Jaatinen: Suomen jääkärit I ja II, Osakeyhtiö Sotakuvia, Kuopio 1933
  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Aarne Sihvo, kolmasti komennettuna, Gummerus Jyväskylä 1918
  • Toim, H. Ignatius, G. Thelöf, E. G. Palmen, K. Grotenfelt, S. Nordenstreng ja K. Soikkeli: Suomen vapaussota vuonna 1918 I- VI, Otava Helsinki 1920.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. Jernström 1933: 149.