Avaa päävalikko
Sven Laine pidätyskuvassa vuonna 1962.

Sven Alf Leo (Svenkka) Laine (s. 1922 Iitti – k. 1980-luvulla) oli suomalainen 1950-1980-luvulla vaikuttanut liikemies ja rikollinen.[1]

Laine keräsi mustia listoja vasemmistolaisina pidetyistä työntekijöistä ja myi luotettavuuslausuntoja työnantajille perustamansa Työturvallisuusliitto-nimisen yrityksen kautta. Laine kokosi muun muassa vihreänä kirjana tunnetun luettelon Sirola-opiston käyneistä henkilöistä.

Laine keräsi rahaa Sodissamme Kaatuneitten Omaisten Tukijärjestö Ry:n nimissä muun muassa sotaveteraaneille, poliisille, luonnonsuojeluun ynnä muihin kohteisiin, mutta kaikissa tapauksissa keräyksen tuotto jäi Laineen haltuun. Hän sai useita vankeustuomioita rahankeruupetoksista. Hän myi monistettuna piraattiversiona entisen sisäministeri Yrjö Leinon muistelmakirjaa Kommunisti sisäministerinä, jonka julkaisu oli kielletty ja painos tuhottu. Tuottojen saajaksi mainittiin Sodissamme Kaatuneitten Omaisten Tukijärjestö. Leinon omaiset nostivat Lainetta vastaan oikeusjutun.[2]

Laine keräsi myös rahaa Urho Kekkosen vuoden 1962 presidentinvaalikampanjaa varten.[1][3] Samalla hän sai haltuunsa nimilistan Kekkosen kampanjan tukijoista, jonka kopioita myi Honka-liiton edustajille.[4]

Laine sai 1960-luvulla vankeustuomion ns. metyylijutussa. Laineen omistama yritys Laivateknillinen Palvelu hankki laittomasti metyylialkoholia ja myi sitä eteenpäin. Ainakin kolme ainetta ostanutta ja korvikealkoholina käyttänyttä henkilöä kuoli.[5]

Laine pyrki luomaan suhteita päättäjiin järjestämällä juhlia valituille poliisijohdon edustajille ja virkamiehille. Juhlissa oli mukana alaikäisiä tyttöjä, ja Laine pyrki näiden avulla saamaan kiristysotteen virkamiehistä. Hänen kerrotaan nauttineen erikoiskohtelua vankilassa näiden viranomaissuhteidensa ansiosta. Metyylijutun tutkimusten aikana 1966 ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva tuli poliisiasemalle vaatimaan pidätetyn Laineen vapauttamista, mihin aseman päivystävä komisario ei kuitenkaan suostunut. Laineella oli hyvät suhteet myös Helsingin poliisikomentajaan Nils Olof Söderströmiin. Laineen tuttavapiiriin kuuluivat myös Suomenlahden Koneen konkurssijutussa mainetta saaneet liikemiehet Aarne Mantila ja Tuomas Tapala, joiden järjestämissä juhlissa Laine oli usein vieraana.[6]

Viimeisen vankeustuomionsa Laine sai 1980-luvun puolivälissä eläkepetoksesta.[7]

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. a b Nykänen, Harri: Huijarin rillutteluvuodet: Sven Alf Leo Laine nousi hevosvarkaasta Urho Kekkosen vaalirahan kerääjäksi. Helsingin Sanomat, 22.1.1995, s. D 8–9. Artikkelin maksullinen verkkoversio Viitattu 15.8.2018.
  2. Vesikansa 2004, 184-185
  3. Vesikansa 2004, 184.
  4. Laitinen 1984, 152
  5. Vesikansa 2004, 185
  6. Nykänen, Harri: Poliisijohdon makeat vuodet:hämärämiesten ja poliisin kytkyt synnyttivät suomalaisen "mafian" Poliisirikollisena.wordpress.com. 24.6.1997. Viitattu 28.7.2014.
  7. Nordman, Risto – Nykänen, Harri: Huumekyttä, s. 100. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17253-7.

Aiheesta muuallaMuokkaa