Sven Adolf Hedlund

Sven Adolf Hedlund (24. helmikuuta 1821 Färentuna, Ruotsi – 16. syyskuuta 1900 Göteborg) oli liberaali toimittaja, kansanedustaja, kunnallispoliitikko ja maanviljelijä.

S. A. Hedlund

S. A. Hedlundin rintakuva

Elämä

Hedlund oli Carl Adolf Hedlundin ja Regina Björnerin poika, sekä lehtimies Henrik Hedlundin ja arkkitehti Hans Hedlundin setä. Hedlund ja hänen viisi sisarustaan kävivät aluksi kotiopettajan pitämää kotikoulua. Hän opiskeli lukiossa muun muassa latinaa, kreikkaa, saksaa, ranskaa, psykologiaa ja moraalifilosofiaa. Hedlund jatkoi opintojaan Uppsalan yliopistossa lukemalla kansantaloutta, teologiaa, sanskritia, kielitiedettä ja kasvitiedettä, mutta valmistui ilman maisterinvihkiäisiä, joita hän piti liian kalliina ja meluisina. Vuonna 1845 hänestä tuli filosofian kandidaatti. Kaksi vuotta myöhemmin Hedlund oli opetusministeriön ja Ruotsin kansalliskirjaston sekä muutamaan muun virasoon palveluksessa. Ollessaan viransijaisena Ruotsin kansalliskirjastossa hän aloitti uransa kirjoittajana kirjoittamalla artikkelin koulu-uudistuksesta. Artikkelin luki Torsten Rudenschöld, joka kutsui Hedlundin kotiinsa. Tällöin Hedlund tapasi ensimmäisen kertaa Rudenschöldin 15-vuotiaan Stina-tyttären, jonka kanssa hän sittemmin avioitui.

Vuonna 1947 Hedlund aloitti avustajana Hermoder ja Dagligt Allehanda -nimisissä sanomalehdissä. Samaan aikaan hän osallistui innokkaasti aikansa sosiaalipoliittisiin- ja kirjallisuusliikkeisiin. Hän piti samaa puolta uudistajaystäviensä kanssa säätyvaltiopäivien lakkauttamiseksi. Hedlund vietti vallankumousvuoden 1848 aikana muutaman kuukauden Pariisissa Dagligt allehandan kirjeenvaihtajana. Seuraavana vuonna hänestä tuli Örebro Tidningin toimittaja ja julkaisija. Hedlund toimi sihteerinä Örebrossa vuonna 1850 pidetyssä uudistuskokouksessa ja koulutusuudistuksen tilapäistoimikunnassa. Siellä hän perusti työntekijöiden koulutusyhdistyksen nimeltä Arbetarnas Bildningsföreningen. Seuraavana vuonna hän pääsi Aftonbladetin toimitukseen, mutta Hedlund piti lehteä liian ”harmaana” ja siirtyi Göteborgiin päätoimittajaksi Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningiin. Siellä hän viihtyi aina uransa loppuun asti. Lars Johan Hierta kutsui Hedlundia lempinimellä ”den unge fyren”. Lehden johtomiehenä Hedlundista tuli yhä merkittävämpi vaikuttaja Ruotsin lehdistössä ja jätti oman leimansa sanomalehteen. Hän keräsi ympärilleen samanmielisen toimituksen, johon kuului muun muassa hänelle erityisen läheinen Viktor Rydberg.

Poliittinen näkemys

Hedlund oli innokas aikansa liberaalien uudistusten esitaistelija. Hänen sydäntään lähellä oli edustajiston uudelleen muodostaminen. Hedlund kannatti elinkeinovapautta ja vapaakauppaa ja oli lämminsydäminen omatuntunnon- ja uskonvapauden puolestapuhuja, joka halusi Ruotsin koulutusjärjestelmän uudistuvan. Hedlundille oli tärkeää kansanopistolaitos, naisemansipaatio, työväenliikkeen edistäminen ja äänioikeuden jakaminen sekä rikoslain uudistaminen. Hän halusi uudistaa myös verotusta lakkauttamalla maaveron. Hedlund vastusti ruotujakolaitosta, mutta kannatti asevelvollisuutta. Hän kannatti 1870-luvun alusta lähtien vanhaa maamiesten politiikkaa sekä pyrki kansanomaiseen ja vapaamieliseen politiikan harjoittamiseen vahvalla pohjoismaisella pohjalla, minkä johdosta 1870–1880-lukujen aikana oli yhteistyötä sekä norjalaisten että tanskalaisten talonpoikaispuolueiden kanssa.

Hedlund tuki rauhanomaista skandinaavista yhteistyötä, mutta vastusti poliittista skandinavismia, jonka tarkoituksena oli vetää Ruotsi-Norja mukaan Tanskan Slesvig-Holstein -politiikkaan. Hedlund tuki De Geerskan varoituspolitiikkaa 1863–1864, minkä myötä häntä syytettiin antiskandinaaviseksi. Vuoden 1870 sodan aikana hän toimi voimakkaasti vastoin vallinnutta ranskalaismielistä mielipidettä ja kaikkia ajatuksia sotaan osallistumisesta. Hedlund sympatisoi norjalaisten henkistä ponnistelua kohti vapautta. 1870–1880-luvuilla hän tuki Norjan vasemmiston taistelua oikeistobyrokratiaa vastaan.

Hedlund oli toimittajana epätavallisen lahjakas rohkeuden, valppauden, sanavalmiuden ja malttamattomuutensa takia. Hänen tapaansa kirjoittaa leimasi rehellisyys. Sven Adolf Hedlundin sanottiin olevan suurenmoinen sekoitus maallista viisautta ja henkisyyttä. Hedlundin mielestä lehdistöllä oli suuri tehtävä herätellä ja opastaa kansaa.

Kansanedustajuus

Hedlund oli useita kertoja riksdagin jäsen. Hän oli mukana Göteborgin kaupungin vaalipiirin toisessa kamarissa vuosina 1867–1869, minkä jälkeen palasi Göteborgin ja Bohusin piirikunnan vaalipiirin ensimmäiseen kamariin vuosiksi 1875–1876. Tämän jälkeen hän jatkoi Göteborgin toisessa kamarissa 1879–1883 ja päätyi lopulta Kristianstadin maakunnan vaalipiirin ensimmäiseen kamariin vuosiksi 1886–1889. Hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut minkään puolueen intohimoista kannattajaa, joten palatessaan ensimmäiseen kamariin vuonna 1886 hän asettui puolueryhmittymän ulkopuolelle. Hedlund toimi monien eri valiokuntien jäsenenä ja teki monia aloitteita aiheinaan esimerkiksi liberaalia lehdistönvapautta koskeva sääntely (1869), alennettut tariffit (1875) ja laajennettu äänioikeus (1880, 1888).

Kunnallinen työ

Hedlund oli tunnettu arvokkaasta työstään kunnanvaltuutettuna. Hän oli Göteborgin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1863–1891, millä oli merkittävä vaikutus useiden instituutioiden synnyssä Göteborgin vahvan kehitysjakson aikana 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Hän osallistui muun muassa kansanoppilaitoksen uudistamiseen, köyhäinhoidon uudistamiseen ja oli yksi ns. Göteborgin järjestelmän tekijöistä. Hedlund ehti myös perustaa Göteborgin museon (1861) ja puhua Göteborgin yliopiston ja muiden sivistyslaitoksen perustamisen puolesta. Hedlundin tekoja Göteborgin edistämiseksi pidettiin suuressa arvossa.

Hedlundin ystävyys ja tuki olivat poikkeuksellisen tärkeitä Viktor Rydbergin urakehitykselle. Vuonna 1855 Hedlund tarjosi Rydbergille työpaikkaa Göteborgs Handels- och Sjöfartstidning -lehdessä. Rydberg johti lehteä vuosina 1867–1889 Hedlundin ollessa eduskunnassa. Rydberg muutti Hedlundien mukana uuteen osoitteeseen ja asui siellä kunnes 17 vuotta myöhemmin meni naimisiin Susen Hasselbladin kanssa. Hedlund ja Rydberg olivat toistensa vastakohdat, Hedlund oli maanläheinen, kun taas Rydberg idearikas. Molemmat olivat kuitenkin radikaaleja, sillä he haaveilivat tasavallasta.

Hedlund sai vuonna 1889 aivohalvauskohtauksen, jonka jälkeen hänen voimansa heikentyivät. Hän vetäytyi pikkuhiljaa pois toimituksesta ja julkisista tehtävistä.

Perhe

Hedlund avioitui 16. elokuuta 1854 Otterstadissa, Läckön linnan kappelissa Christina Maria Rudenschöldin (1832–1905) kanssa. Tämä oli pedagogi kreivi Torsten Rudenschölfin ja Christina Charlotta af Geijerstamin tytär. He saivat tyttäret Elin ja Mathilda Hedlundin.

Muuta

S.A Hedlundin hauta.

Hedlund osti vuonna 1857 Bjurslättin maatilan Hisingenissä, josta tuli pidetty kokoontumispaikka. Monet saivat nimensä hakatuksi kallioon, joka on edelleen olemassa. Vuonna 1860 Hedlundista tuli Göteborgissa Ruotsin kuninkaallisen tiede- ja tietoyhteiskunnan jäsen, ja 1895 Göteborgin museo luovutti hänelle kultamitalin "Göteborgin museon luojana ja voimakkaana puolestapuhujana”. Hedlundista tehty patsas on Göteborgin museon pihalla. Hänen mukaansa on nimetty sekä katu että puistoalue.