Suomen valtion omistajapolitiikka

Suomen valtion omistajapolitiikka on toimenpidekokonaisuus, jonka avulla määritellään jo ennakkoon sitä, miten Suomen valtion omistamia valtionyhtiöitä omistetaan. Omistajapolitiikan sopiminen eduskunnan ja ministeriöiden toimintaa ohjaavaksi linjaukseksi koettiin tarpeelliseksi sen jälkeen, kun valtionomaisuuden omistaja-arvoa ryhdyttiin lisäämään, jotta valtion omaisuuden poismyynti olisi entistä kannattavampaa.lähde?

Omistajapolitiikka koettiin tarpeelliseksi valtionyhtiöiden tai niiden osuuksien myymisen kannalta. Ensimmäiset linjaukset omistajapolitiikaksi tehtiin Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana Antti Kalliomäen ollessa kauppa- ja teollisuusministeri. Johtavana virkamiehenä yksi politiikan suunnittelijoista on Markku Tapio kauppa- ja teollisuusministeriössä, nykyisessä työ- ja elinkeinoministeriössä.

Omistajapolitiikan mukaisesti valtion omistamat yritykset ja ne yritykset, joissa valtiolla on merkittävä omistusosuus, jaetaan valtion kokonaan omistamiin, valtion enemmistöllään omistamiin sekä yrityksiin, joissa valtiolla ei ole muuta tehtävää kuin omistajatehtävä ja joiden omistamisesta voidaan tilanteen mukaan luopua suunnitellusti.

Laajaa keskustelua herättäneitä valtion omistajapolitiikan piiriin kuuluvia yrityksiä ovat olleet muiden muassa Sonera, Kemiran lannoiteyksikkö, Kemira Grow-How ja 2007 alkaen Stora Enson Suomessa suljettavat selluloosa- ja paperitehtaat.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä politiikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.