Suomen Purjehtijaliitto

Suomen Purjehtijaliitto ry on purjehdusseurojen ja kilpapurjehduksen luokkaliittojen yhteistyöelin. Yhdistyksen virallinen lyhenne on SPL. SPL:n toiminta jakautuu matka- ja kilpapurjehdukseen ja välittömästi niihin liittyviin toimintoihin. Vuonna 1906 perustetussa yhdistyksessä on yli 32 000 jäsentä.

Vuoden 2011 alusta veneilyn etujärjestöt Suomen Purjehtijaliitto ja Suomen Veneilyliitto yhdistyvät. Uuden järjestön nimi on Suomen Purjehdus ja Veneily, ruotsiksi Segling och Båtsport i Finland rf.

Toiminta

Jäsenpalvelut

• venerekisteri
• jäsenrekisteri
• Navigare-lehti, SPL:n ja Suomen veneilyliiton yhteisen jäsenlehden levikki on yli 50 000.
• Seuratiedotteet

Koulutus

• tuomarikurssit

Kilpapurjehdus

• Olympialuokat
• junioritoiminta
• kilpailukalenterit
• kilpailujen järjestelyt
• kilpapurjehdussäännöt

Matka- ja retkipurjehdus

• katsastus

Tiedotus

• purjehdusuutiset

Historia

Järjestön perustaminen

Suomen Purjehtijaliitto (SPL) perustettiin 19. toukokuuta 1906. Samana vuonna perustettiin useita uusia purjehdusseuroja Suomeen. Aloitteen perustamisesta teki Nyländska Jaktklubben. SPL:n toiminta loi viralliset kansainväliset kontaktit, ja Suomi sai edustajansa Tukholman olympialaisiin vuonna 1912, vaikka kisoissa purjehdittiinkin Venäjän lipun alla toisen sortokauden olosuhteissa. Suomalaiset kieltäytyivät käyttämästä "orjalippua" (venäläistämistunnuksella varustettua pursilippua).

Purjehdus urheilumuotona alkoi kehittyä jo 1800-luvun puolessa välissä, ja perustettujen seurojen ja yhdistysten järjestäytymisen myötä toiminta kilpapurjehduksen teknisten sääntöjen ympärillä muodostui tavoitteellisemmaksi.

Purjehtijaliitosta tuli vuonna 1908 lähes pelkkä leimasin, kun toinen sortokausi alkoi. Venäläiset perustivat Purjehtijaliiton syrjäyttäjäksi järjestön, Meriseurojen keskusliiton, jolle tuli osasto myös Helsinkiin.

Suomen vanhimman pursiseuran, porilaisen BSF:n uhmaviiri pursilipun venäläistämisen vastatoimena. Sen erikoismerkki on keisarillisen hallinnon hyväksymä alkuperäinen

Suomalaiset kieltäytyivät järjestelmällisesti Meriseurojen keskusliiton kaikista tehtävistä. Venäläiset viranomaiset yrittivät ohjata kaikki pursiseurat kyseiseen liittoon, mutta määräys jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Tekosyy saatiin siitä, että venäläistämisliiton venäläiset toimihenkilöt olivat ummikkoja, ja kaikki suomalaiset purjehtijat kieltäytyivät ymmärtämästä heidän puhettaan ilman tulkkia. Tämä oli osa routavuosien passiivista vastarintaa sen ohella, että Suomen kouluissa kieltäydyttiin opettelemasta venäjää tai kyrillisiä aakkosia.

Vielä kuolleemmaksi jäi määräys, jonka mukaan kaikkien suomalaisten pursiseurojen olisi ollut käytettävä vain kyseisen keskusliiton lippua, ei omiaan. Tämän määräyksen toimeenpanoa ei edes valvottu mitenkään ja kaikki jättivät sen huomiotta.

Liiton toiminta elpyi Suomen itsenäistymisen jälkeen; venäläistämisyhteisöt lakkautettiin jo Helmikuun vallankumouksen jälkeen ja pursilipuista poistuivat "Orjan merkit" eli erikoismerkin paikalla olleet Venäjän lipun värit. Venäläistämisen vastatoimena tehdyt Uhmaviirit säilyivät, kunnes uusi pursilippu otettiin käyttöön. Uhmaviirit museoitiin muiden väliaikaisten Suomen lippujen mukana.

1930-luvulla presidentti Lauri Kristian Relander oli innokas matkapurjehtija ja Purjehtijaliiton tukija.Samoin ministeri ja liikemies Henrik Ramsay oli alusta alkaen aina kuolemaansa asti Purjehtijaliiton kantavia voimia.

Yhteistyötä tehtiin ulkomaisten järjestöjen kanssa oli yhdistyksen keskeisempiä toimintamalleja. Ruotsin vanhimman, vuonna 1830 perustetun Kungliga Svenska Segel Sällskapetin (KSSS) kanssa tehty yhteistyö oli merkittävää. Yhteistyö Pietarin Keisarillisen Jokipursiklubin sekä Räävelissä toimineen Kalev Jahtklubin kanssa oli aktiivista 1800-luvun lopulta vuoteen 1914 saakka.

Suomen Purjehtijaliitto osallistui Kansainvälisen Purjehtijaliiton, ISAF, perustamiskokoukseen 1907. Suomen Purjehtijaliiton yhteistyö ISAF:n kanssa edesauttoi kilpapurjehdussääntöjen ja veneluokkien kehittymistä Suomessa.

Saavutukset

Suomen Purjehtijaliiton aikana Suomessa on kehitetty myös kaksi kansainvälisiksi kilpapurjehdusveneluokiksi kasvanutta venetyyppiä, H-vene ja Zoom8-jolla, joiden maailmanmestaruuksista kilpaillaan vuosittain.

Suomalaisen purjehduksen asemaa ovat parantaneet olympiamenestykset ja mitalit: kultaa ja pronssia Tallinnasta 1980 sekä kultaa Sydneystä 2000, lukuisat maailmanmestaruusmitalit sekä maailmanympäripurjehtijoiden menestys.

Purjehtijaliiton jäsenillä on liiton puolesta etunaan vapaa-ajanvakuutus.

Nykyisyys

Suomen Purjehtijaliitto on Suomen Olympiakomitean jäsenjärjestö.

Veneilyn etujärjestöjen yhdistyminen

Veneilyn etujärjestöt Suomen Purjehtijaliitto ja Suomen Veneilyliitto yhdistyvät vuoden 2011 alusta alkaen. Uuden järjestön nimi on Suomen Purjehdus ja Veneily, ruotsiksi Segling och Båtsport i Finland rf. Liiton säännöt ja luottamushenkilöstö sekä toimihenkilöt vaihtuvat. Oikeushenkilönä liitoista vanhempi Purjehtijaliitto säilyy eli yhdistysrekisterinumero ei muutu, mutta liiton nimeksi merkittiin Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteriin 6.10.2010 Suomen Purjehdus ja Veneily ry Segling och Båtsport i Finland rf. Uudistukset merkitsevät käytännössä uuden liiton perustamista.

Ensimmäinen kokous pidettiin suunnitelmien mukaisesti Espoon Hanasaaressa, jossa yksimielisesti päätettiin, että Purjehtijaliitto muuttaa nimensä ja sääntönsä sekä Suomen Veneilyliitto lopettaa itsenäisen toimintansa. Purjehtijaliittoon kuulumattomille Veneilyliiton jäsenseuroille annettiin suositus liittyä uuteen liittoon. Päätökset vahvistettiin toisessa kokouksessa 29. elokuuta 2010. Suunnitelmien mukaan uusi liitto aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2011.

Katso myös

• Luettelo suomalaisista pursiseuroista

Lähteet

• SLU, Liikunnan ja Urheilun Maailma 9/06, Suomen Purjehtijaliitto 100 vuotta^{[vanhentunut linkki]}

Aiheesta muualla

• Suomen Purjehtijaliitto ry (Arkistoitu – Internet Archive)