Wikipedia

Suomen Ampumaurheiluliitto

urheiluammuntaseurojen kattojärjestö Suomessa

Suomen Ampumaurheiluliitto (lyh. SAL, aik. Suomen Ampujainliitto 1919–2000[1]) on ampumaurheilun kattojärjestö Suomessa. Ampumaurheiluliitto on perustettu 19. tammikuuta 1919. Liiton toiminnan tarkoituksena on edistää ja kehittää ampumaurheilua Suomessa sekä vaikuttaa ja osallistua kansainväliseen ampumaurheilutoimintaan. Ampumaurheiluliittoon kuuluu noin 300 jäsenyhdistystä, joissa on noin 30 000 harrastajaa. Suomen Ampumaurheiluliitto on Kansainvälisen Ampumaurheiluliiton (ISSF) jäsenliitto. Lisäksi se kuuluu jäsenenä Euroopan ampujainliittoon sekä Pohjoismaiden ampujainliittoon.[2]

Suomen Ampumaurheiluliitto
Suomen Ampujainliitto
Laji Ammunta
Toimialue kansallinen lajiliitto
Lyhenne SAL
Perustettu 19. tammikuuta 1919
Päämaja Valimotie 10
Sijainti Helsinki, Suomi
Puheenjohtaja Vesa Nissinen
Toiminnanjohtaja Anne Laurila
Jäsenyydet
Aiheesta muualla
Sivusto

Ensimmäinen ampumaseura, Suomen Metsästysyhdistys perustettiin vuonna 1865. Hämeenläänin Metsästysseuran 30-vuotisjuhlan yhteydessä vuonna 1906 päätettiin aloittaa SM-kilpailujen järjestäminen. Suomen Ampumaurheiluliiton alaisiin lajeihin kuuluvat, haulikkolajit (ISSF & FITASC), kiväärilajit, Pistoolilajit, riistamaalilajit, siluettilajit, mustaruutilajit, practicallajit sekä kasa-ammunta. Suomen Ampumaurheiluliitto saa tukea Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksiköltä ja Opetus- ja kulttuuriministeriöltä.[2]

Historia

muokkaa

Ampumiskilpailujen järjestämisestä vastasivat Suomessa aluksi metsästysseurat, joista vanhin oli vuonna 1865 perustettu Suomen Metsästysyhdistys. Säännölliset puitteet tulivat 1880-luvulla, kun Helsingfors Sportklubb ryhtyi järjestämään seuraotteluita kivääriammunnassa. Erityisen aktiivinen oli Hämeenläänin Metsästysseura, jonka aloitteesta perustettiin vuonna 1906 Mestaruuskilpailujen valtuuskunta järjestämään vuosittaisia kansallisia ampumajuhlia. Ensimmäiset ammunnan SM-kilpailut järjestettiin Hämeenlinnassa 1907. Suomen kiväärijoukkue osallistui Lontoon olympialaisiin 1908. Tukholmassa 1912 Nestori Toivonen voitti olympiapronssia hirviammunnassa ja pronssia tuli myös saman lajin joukkuekilpailussa.[3]

Autonomian aikana Suomen ampumaurheilua rajoitettiin ja laji oli tiukassa viranomaisvalvonnassa. Urheiluampujilla oli merkittävä rooli aktivisti- ja jääkäriliikkeessä ja monilla myös vuoden 1918 tapahtumissa. Ampumaurheilulla oli itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä korostuneen isänmaallinen ja valkoisen Suomen leima. Työväen Urheiluliiton lajivalikoimaan ammunta hyväksyttiin vasta 1980-luvulla.[3]

Suomen Ampujainliitto perustettiin vuonna 1919. Liitto toimi sotien välisenä aikana läheisessä yhteistyössä sotalaitoksen ja suojeluskuntajärjestön kanssa. Presidentti P. E. Svinhufvud osallistui veteraanikilpailuihin.[3] Kun Svinhufvud valittiin 1931 presidentiksi, Ampujainliitto perusti kutsukilpailut Presidentinkilpailut, joissa presidentti oli itse läsnä.[1]

1920-luvun olympiakisoissa suomalaisampujat saavuttivat mitaleita eri lajeissa. Eniten menestystä tuli 1930-luvulla, jolloin suomi kuului maailman johtaviin kivääriammuntamaihin. Vuonna 1937 Suomi ja Helsinki isännöivät ammunnan MM-kilpailut Malmin radalla. Kyseessä oli suurin ennen sotia järjestetty kansainvälinen urheilukilpailu Suomessa. Liitto muutti nimensä nykyiseen muotoon vuonna 2000.[3]

Kalle Virtapohja kutsuu artikkelissaan Kanava-lehdessä Suomen Ampumaurheiluliiton isäksi opettaja Oscar Rosenqvistiä, joka esitti valtakunnallisen liiton perustamista muun muassa Finskt Idrottsbladissa. Hotelli Fenniassa 19. tammikuuta 1919 pidetyssä perustamiskokouksessa hänet valittiin liiton johtoon. Silloinen luutnantti Lauri Pihkala seurasi tilannetta huolestuneena: hän halusi, että liitto syntyisi suojeluskuntien yhteyteen. Kiihkosuomalainen Pihkala pelkäsi että ruotsin kielestä tulisi liiton pääkieli. Vaikka hän oli ajatuksista yhtä mieltä, hän vastusti liiton perustamista, koska oli jo olemassa puolustusvoimat ja suojeluskunnat, joihin ampumaseurojen jäsenten tulisi yksittäisinä liittyä. Näin parhaat ampujat ottaisivat vastuun suojeluskuntien ampumakoulutuksesta. Kun liiton ensimmäinen sääntömääräinen kokous pidettiin 8. kesäkuuta 1919, suojeluskunnat kaappasivat Ampujainliiton suojajärjestökseen. Rosenqvist syrjäytettiin paitsi kielensä vuoksi, myös siksi että hän vastusti arkkitehti Robert Tikkasen ehdotusta liiton merkiksi. Uudeksi puheenjohtajaksi tuli maaherra Ernst E. Rosenqvist (ei sukua Oscar Rosenqvistille). Lehden äänenkannattajiksi valittiin Lauri Pihkalan päätoimittaja Suomen Urheilulehti sekä ruotsinkielinen Finskt Idrottsblad. Vuonna 1923 liiton suomenkieliseksi lehdeksi tuli kuitenkin Suojeluskuntalaisen Lehti, jonka päätoimittaja oli Elmo E. Kaila, koska ampujat eivät mielestään olleet saaneet riittävästi tilaa Pihkalan johtamassa lehdessä.[1]

Ulkopuolelle jäänyt Oscar Rosenqvist perusti 1921 ruotsinkielisen Svenska Finlands Skytteförbundin, jota hän johti vuosikymmenen loppuun.[1]

Suomen ensimmäisen olympiavoiton saavutti Pentti Linnosvuo vapaapistoolissa Melbournessa 1956. Tokiossa 1964 Suomi saavutti molempien pistoolilajien kultamitalit, kun Väinö Markkanen voitti vapaapistoolin ja Linnosvuo olympiapistoolin. Neljännen olympiavoiton saavutti Satu Mäkelä-Nummela trapissa Pekingissä 2008. Ammunta on ollut Suomelle vahva mitalilaji 2000-luvun alun kesäolympialaisissa.[3]

Suomi on isännöinyt ammunnan suuria MM-kilpailuja Helsingissä 1937 ja Lahdessa 2002. MM-mitalikilpailuja on järjestetty haulikkolajeissa Tampereella 1999 sekä riistamaalilajeissa Vierumäellä 2009.[3]

Suomen-mestaruuskilpailut

muokkaa

Vuoden ampuja

muokkaa

Vuoden valmentajat

muokkaa

Talous

muokkaa

Suomen Ampumaurheiluliitto on saanut vuosina 2018–2023 Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustusta liikuntaa edistävien järjestöjen toimintaan yhteensä noin 4 255 500 euroa. Vuosittainen tuki on ollut vuodesta 2023 lähtien 683 500 euroa.[4]

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Kalle Virtapohja, Kun suojeluskuntalaiset valtasivat Ampujainliiton. Kanava 1/2019, s. 51–53
  2. ↑ a b Liitto Suomen Ampumaurheiluliitto. Viitattu 26.11.2023.
  3. ↑ a b c d e f Kanerva, Juha & Tikander, Vesa: Urheilulajien synty, s. 46–47. Teos, 2012. ISBN 978-951-851-345-5
  4. ↑ Liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustus Opetus- ja kulttuuriministeriö. Viitattu 29.11.2023.

Aiheesta muualla

muokkaa
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_Ampumaurheiluliitto&oldid=22955311”