Sukaskeräkärsäkäs
Sukaskeräkärsäkäs (Sciaphilus asperatus) on kärsäkkäiden heimoon kuuluva eurooppalainen kovakuoriaislaji.[1]
Sukaskeräkärsäkäs | |
---|---|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
Yläheimo: | Kärsäkäsmäiset Curculionoidea |
Heimo: | Kärsäkkäät Curculionidae |
Suku: | Sciaphilus |
Laji: | asperatus |
Kaksiosainen nimi | |
Sciaphilus asperatus |
|
Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Aikuinen sukaskeräkärsäkäs on pieni, 4,2–5,5 millimetrin pituinen, musta, ruskeajalkainen kovakuoriainen. Sen päätä, etuselkää ja peitinsiipiä peittävät pienet ja pyöreät kellanruskeat suomut. Lajin kärsä on lyhyt ja leveä.[1]
Levinneisyys muokkaa
Sukaskeräkärsäkäs on eurooppalainen laji, jota tavataan Välimereltä Skandinaviaan saakka. Lajia tavataan myös Pohjois-Amerikassa ihmisen mukana kulkeutuneena vieraslajina.[1] Suomessa sukaskeräkärsäkästä tavataan yleisenä maan etelä- ja keskiosissa. Laji on luokiteltu elinvoimaiseksi Suomessa.[2]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Sukaskeräkärsäkästä tavataan monenlaisista elinympäristöistä, mutta se suosii erityisesti kosteita ja varjoisia lehtimetsiä. Aikuiset kuoriaiset ovat lähinnä yöaktiivisia, mutta päivisinkin niitä voi löytää puiden ja pensaiden oksilta. Laji käyttää ravinnokseen useita ruohovartisia kasveja ja saattaa esiintyä mansikan ja vatukoiden tuholaisena. Toukat käyttävät ravinnokseen ravintokasvinsa juuria.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Palm, Eivind.: Nordeuropas snudebiller (Coleoptera:Curculionidae) : med særligt henblik på den danske fauna. Stenstrup: Apollo Books, 1996-. 34632893. ISBN 8788757382, 9788788757385. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.10.2018).
- ↑ Rassi, Pertti et al.: Kovakuoriaisten maakuntaluettelo 2015 [Provincial List of Finnish Coleoptera 2015]. - Sahlbergia 21 Supplement 1: 1-164.. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, 2015.