Suitit
Suitit ovat Latvian Kuurinmaan Alsungan, Kuldīgan ja Ventspilsin kunnissa 402 km² kokoisella alueella asuva etninen ryhmä. He ovat muista paikallisista latvialaisista poiketen katolilaisia ja he ovat säilyttäneet monia latvialaisen kulttuurin vanhoja piirteitä. Suiteja arvioidaan olevan pari tuhatta.
| Suitit | ||||
|---|---|---|---|---|
 Suitien vuonna 2007 käyttöön otettu lippu |
||||
| Väkiluku | noin 2 000 | |||
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | latvia | |||
| Uskonnot | Katolilaisuus | |||
| Sukulaiskansat | latvialaiset, latgallit | |||
Historia
muokkaaSuitit eriytyivät muista Kuurinmaan latvialaisista miltei 400 vuotta sitten. Alue oli ollut katolilainen Baltian ristiretkien päättymisestä lähtien. Kuurinmaan herttua Gothard Ketler suoritti uskonpuhdistuksen vuonna 1561 ja pääkirkoksi nousi luterilainen kirkko. Katolilaisuudesta tuli lailla kiellettyä vuoteen 1617 saakka. Vuonna 1623 paikallinen kreivi Johan Ulrich von Schwerin meni naimisiin puolalaisen Barbara Konarskan kanssa ja kääntyi samalla katolilaisuuteen. Vuonna 1634 hän kutsui omistamilleen maille jesuiittoja käännyttämään paikallisia katolilaisuuteen. Muut maanomistajat vastustivat käännytystyötä, ja von Schwerin tapettiin myrkyttämällä vuonna 1637. Samana vuonna Puolan kuningas Vladislav IV Waza, jonka vasallivaltio Kuurinmaan herttuakunta tuolloin oli, joutui henkilökohtaisesti rauhoittamaan tilannetta. Schwerinin suku luopui maistaan vuonna 1738, mutta tuolloin katolilaisuus oli jo juurtunut paikallisiin asukkaisiin. Katolilaiset asukkaat eristäytyivät ympäröivistä luterilaisista ja säilyttivät samalla monia vanhoja perinteitä nykypäiviin saakka.[1]
Kuurinmaan herttuakunta liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuonna 1795. Samalla von Schweriniltä herttua Peter von Bironille päätyneet suitien maat luovutettiin Venäjän valtiolle muiden herttuan maiden mukana. Suitien maat säilyivät Venäjän omistuksessa vuoteen 1915. Venäjän valtion omistuksessa olevien maiden talonpojilla oli yleensä paremmat oikeudet kuin moisioiden alaisilla talonpojilla. Maaorjuus lakkautettiin alueella vuonna 1817. Vuonna 1897 Kuurinmaalla oli 74 837 katolilaista, joista noin 9 000 oli suiteja. Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikana kommunistit olivat aktiivisia myös suitien alueella. Alsungan kunnan otti haltuunsa paikallinen vallankumouskomitea, jonka venäjältä tullut sotaväki kukisti 27. tammikuuta 1906. 25 henkilöä pidätettiin ja 5 teloitettiin. Ensimmäinen maailmansota laajeni alueelle vuonna 1915, ja saksalaiset joukot ottivat alueen haltuunsa 24. huhtikuuta. Suurin osa Kuurinmaan asukkaista pakeni saksalaisten tieltä, ennen sotaa Kuurinmaalla asuneista 800 000 asukkaasta vain noin 230 000 jäi paikalle. Puna-armeija otti alueen haltuunsa saksalaisilta vuonna 1919, mutta joutui pian perääntymään. Yhteensä 30 henkilöä Alsungan alueelta kuoli näiden taistelujen aikana.[2]
Vuonna 1921 perustettiin Alsungan kulttuuriyhdistys. Kaksi vuotta myöhemmin perustettiin katolilainen nuorisojärjestö Klints. 1924-25 suitien laulua ja häärituaaleja esitettiin Riiassa. Vuonna 1935 suiti-alueella asui 7054 asukasta. Vuonna 1940 Neuvostoliitto miehitti Latvian. Seuraavana vuonna suitien alueelta karkotettiin 42 henkilöä, joista 18 kuoli. Saksalaiset valloittivat alueen 1941, ja venäläiset valtasivat sen takaisin 1945. Maatilojen kollektivisointi alkoi vuonna 1948, jolloin suitien alueelle perustettiin "Spars"-, "Sarkanais strēlnieks"- ja "Blāzma"- nimiset kolhoosit. Vuoden 1949 maaliskuussa paikallisia karkotettiin jälleen Siperiaan yhteensä 379 henkilöä, joista monet kuolivat.[2]
Nykypäivä
muokkaaHistoriallisista suitien asuttamista kolmesta kunnasta kaksi liittyi naapurikuntiin Latvian kuntauudistuksessa 2007. Vain Alsungan kunta säilytti itsenäisyytensä. Latvian hallitus suunnitteli tämänkin kunnan liittämistä toisiin kuntiin, mikä johti suitien mielenosoituksiin Riiassa. Suitu novads -järjestö uhkasi jopa suitien alueen julistautuvan itsenäiseksi. Mielenosoitukset saivat Latvian hallituksen luopumaan suunnitelmistaan.[2]
Kulttuuri
muokkaaSuiteilla on oma murteensa ja kansallispuku. Suiteilla on myös rikas kansanlauluperinne ja heiltä tunnetaan yli 52 tuhatta erilaista kansanlaulua. Miehet esittivät pitkälauluiksi kutsuttuja kappaleita. Pääasiallisesti laulusta vastasivat kuitenkin naiset. Naiset esittivät lauluja usein ryhmissä yhden laulaessa vuorollaan melodiaa ja muiden säestäessä eräänlaisella pitkällä humina-äänellä.[3] Suitilaisessa musiikissa käytetään vanhoja latvialaisia soittimia, kuten esimerkiksi kanteletta ja säkkipilliä[4]. Suitien kulttuurialue lisättiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon vuonna 2009. Vaikka suitilainen kulttuuri onkin Latvian neuvostoajan jälkeen elpynyt, se on vaarassa hävitä. Suitilaisesta kulttuurista parhaiten perillä olevat ovat jo vanhuksia.[5]
Lähteet
muokkaa- ↑ Welcome to the Suiti! Suitu novads Foundation. Arkistoitu 3.5.2010. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c History Suitu novads Foundation. Arkistoitu 16.9.2010. Viitattu 8.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Suiti singing Suitu novads Foundation. Arkistoitu 16.2.2015. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Suiti music Suiti cultural heritage. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)
- ↑ Suiti cultural space UNESCO. Viitattu 7.5.2010. (englanniksi)