Sublimaatio

Tämä artikkeli käsittelee psykologiaa. Fysiikan käsitteestä katso sublimoituminen.

Sublimaatio (lat. sub 'alla' + limen 'kynnys') eli jalostuminen (myös ylevöityminen) on psykologian ja erityisesti psykoanalyysin käsite. Sublimaatiolla tarkoitetaan vietin purkamista henkisen työn avulla: kielletyiksi koetut viettiyllykkeet muuntuvat sellaisiksi, että ne pääsevät tyydyttymään sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Käsite liittyy erityisesti Sigmund Freudin varhaiseen ajatteluun; hän piti kulttuuria ja taidetta vietin jalostumina.

Sublimaatiossa voidaan erottaa seuraavat vaiheet:

  1. viettienergia siirtyy biologisista kohteista ei-biologisiin
  2. toimintaan liittyvä emootio menettää seksuaalisen tai aggressiivisen sävynsä
  3. toiminta vapautuu viettijännityksen asettamasta pakosta.

Esimerkiksi älyllistä uteliaisuutta voidaan pitää tirkistelyviettymyksen (skoptofilian) jalostumana.

Sublimaatio on tiedostumatonta, ja Anna Freud liitti sen puolustusmekanismien joukkoon. Sublimaatio edellyttää psyykkistä symbolitoimintoa, ja egon kehitys edellyttää sublimaatiota. Sublimaatio voi kohdistua vain niin sanottuihin esigenitaalisiin vietteihin.

Nykyään psykoanalyysissa sovelletaan mieluummin sitomisen (saks. Bändigung) käsitettä.

Katso myösMuokkaa

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Freud, Anna: Minän suojautumiskeinot. (Das Ich und die Abwehrmechanismen, 1936.) Englannin kielestä suomentanut Kai Kaila. Espoo: Weilin+Göös, 1969.
  • Rycroft, Charles: A Critical Dictionary of Psychoanalysis. London: Penguin Books, 1995 [1968]. ISBN 0-14-051310-8. (englanniksi)