Styracosaurus
Styracosaurus ("piikkilisko")[1] oli nelijalkainen kasvinsyöjädinosaurus, joka eli myöhäisellä liitukaudella noin 75–72 miljoonaa vuotta sitten. Sen fossiileja on löydetty Kanadasta ja Yhdysvaltojen pohjoisosista.[2][3]
Styracosaurus | |
---|---|
![]() |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Luokka: | Sauropsida |
Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
Lahko: | Linnunlantioiset Ornithischia |
Alalahko: | Marginocephalia |
Osalahko: | Ceratopsia |
Heimo: | Ceratopsidae |
Alaheimo: | Centrosaurinae |
Tribus: | Centrosaurini |
Suku: |
Styracosaurus Lambe, 1916 |
Lajit | |
|
|
Katso myös | |
Fossiilit
muokkaaPaleontologi Charles M. Sternberg löysi Styracosauruksen ensimmäiset fossiilit vuonna 1913 Albertassa, Kanadassa, lähellä Red Deer -jokea[1]. Kanadalainen paleontologi Lawrence Lambe nimesi lajin samana vuonna[3].
Kuvaus
muokkaaStyracosaurus kasvoi noin 5,5 metrin pituiseksi, sen korkeus oli noin 1,8 metriä, ja se painoi arviolta 2,7 tonnia.[4][3][5][6] Sen kallo oli hieman yli kaksi metriä pitkä ja siinä oli noin 60 cm pitkä kuonosarvi, joka osoitti lievästi eteenpäin.[1] Sarvi saattoi olla hyödyllinen myös parittelukäyttäytymisessä.[4]
Styracosauruksen tunnusomainen piirre oli sen pitkäpiikkinen kauluri, jossa oli 4–6 piikkiä.[1][3] Kauluripiikkejä esiintyi myös muilla ceratopsidae-heimon sukulaisilla, kuten Einiosauruksella ja Achelousauruksella, joilla niitä oli kuitenkin vähemmän. Ulkonäöltään Styracosaurus muistutti muita samaan heimoon kuuluvia lajeja, kuten Centrosaurusta ja Monocloniusta.[1][7]
Nimi
muokkaaStyracosaurus-nimi tarkoittaa "piikkiliskoa" ja viittaa sen kuuteen pitkään kauluripiikkiin, joita pidettiin aiemmin sen erottuvimpana piirteenä.[1]
Styracosauruksen sarvet
muokkaaStyracosaurusta pidetään muiden sarvikuonoliskojen tapaan laumaeläimenä.[2][5][6] Laumassa eläminen tarjosi paremman suojan Tyrannosauridae-heimon teropodeilta, jotka olivat sen päävihollisia. Petoteropodin hyökätessä Styracosaurus käytti kuonosarveaan puolustautumiseen.[8][9]
Kauluripiikit saattoivat tarjota jonkin verran lisäsuojaa, mutta niiden pääasiallinen tehtävä oli todennäköisesti koristautuminen.[3] Urokset saattoivat käyttää piikkejään naaraiden houkuttelemiseen ja kilpailevien urosten uhkailuun.[3] Kuonosarvia hyödynnettiin paitsi puolustautumisessa myös urosten välisissä taisteluissa, joissa ratkaistiin esimerkiksi lauman johtajuus. Styracosauruksella oli vahvat hartialihakset, joista oli hyötyä näissä yhteenotoissa.[5] Kilpailuista aiheutui väistämättä vammoja, ja joistakin fossiileista on löydetty merkkejä parantuneista vammoista, mikä viittaa siihen, että yhteenotot olivat varsin yleisiä.
Ravinto
muokkaaStyracosaurus oli rauhallinen kasvissyöjä, jonka ruokavalioon kuuluivat muun muassa Cycadophytadit, palmujen lehdet, saniaiset ja muut esihistorialliset kasvit. Jotkut paleontologit uskovat, että se oli tarpeeksi voimakas kaatamaan angiospermipuita.[3]
Styracosauruksella oli kova nokka ja vahvat poskihampaat, joiden avulla se pystyi hienontamaan kasvimateriaalia. Se saattoi "viipaloida" ravintonsa pienemmiksi paloiksi ennen nielemistä.[2][3][9]
Lajit
muokkaaPaleontologi Charles M. Sternberg löysi ensimmäiset Styracosauruksen fossiilit Kanadan Albertasta alueelta, joka tunnetaan Dinosaur Provincial Parkina. Styracosaurusta tunnetaan nykyään kolme lajia:
- Styracosaurus albertensis, ensimmäinen löydetty Styracosaurus-laji, jonka Lawrence Lambe nimesi vuonna 1913.[1][7]
- Styracosaurus ovatus, Charles Gilmoren vuonna 1930 nimeämä laji.[1][7]
- Styracosaurus parksi (mahdollisesti Styracosaurus albertensis), vuonna 1937 Barnum Brownin ja Erich Maren Schlaikjerin nimeämä laji.[1][7]
Styracosaurus populaarikulttuurissa
muokkaaStyracosaurus on esiintynyt useissa dinosauruksiin liittyvissä videopeleissä ja elokuvissa, esimerkiksi Disneyn elokuvassa Dinosaurus. Suku esiintyy myös Michael Crichtonin kirjoittamassa romaanissa Dinosauruspuisto.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i Naish, Darren: Kiehtovimmat dinosauruslöydöt, s. 62–63. Suomentanut Gröndahl, Juho & Murros, Emma. Nemokustannus.fi, 2009. ISBN 978-952-240-057-4
- ↑ a b c Styracosaurus Western Australian Museum. 2015. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Styracosaurus Was a Cretaceous Period Ceratopsian DinoPit. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Bob Strauss: 10 Facts About Styracosaurus ThoughtCo. 20.1.2019. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Styracosaurus Newdinosaurs.com. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Styracosaurus Enchanted Learning. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d Brian Switek: The Last Styracosaurus Standing Smithsonian.com. 2.3.2012. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ Styracosaurus albertensis Dinosaur World. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Mark Mancini: 10 Pointed Facts About Styracosaurus Mental Floss. 24.10.2014. Viitattu 14.3.2019. (englanniksi)