Sarvinaamat

(Ohjattu sivulta Ceratopsia)

Sarvinaamat[1] eli sarvikuonodinosaurukset tai virheellisesti sarvikuonoliskot (Ceratopsia) on sukupuuttoon kuollut rajakalloisten (Marginocephalia) ryhmään kuuluva osalahko, johon kuului linnunlantioisia kasvinsyöjädinosauruksia.[2][3] Ensimmäinen sarvinaama, Yinlong downsi, kehittyi myöhäisjurakaudella noin 160 miljoonaa vuotta sitten, ja viimeiset sarvinaamat kuolivat sukupuuttoon liitukauden joukkotuhossa 65 miljoonaa vuotta sitten.[3] Tunnetuin sarvinaama oli Triceratops, joka myös oli Tyrannosaurus rexin ja Brontosauruksen ohella tunnetuimpia dinosauruksia. Suurin osa sarvekkaista dinosauruksista oli sarvinaamoja, joskin myös Carnotauruksella oli sarvet.

Sarvinaamat
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
17 eri Ceratopsia-osalahkoon kuuluvaa dinosauruslajia.
Myöhäisjurakausi - Myöhäisliitukausi
161–65 Ma
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Linnunlantioiset Ornithischia
Alalahko: Marginocephalia
Osalahko: Ceratopsia
Marsh, 1890
Ryhmät
  • Katso teksti
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sarvinaamat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sarvinaamat Commonsissa

ElinalueMuokkaa

Sarvinaamat elivät nykyisen Itä-Aasian ja Pohjois-Amerikan alueilla, joista niiden fossiileja on löydetty.[4][5] Sarvinaamat kehittyivätkin Itä-Aasiassa, jossa esimerkiksi Psittacosaurus ja Protoceratops elivät. Suurin osa Itä-Aasiassa eläneistä sarvinaamoista olivat alkeellisia. Myöhemmin sarvinaamoja alkoi levitä Pohjois-Amerikkaan.[6]

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Useilla sarvinaamoilla, erityisesti Ceratopsidae-heimon lajeilla, oli suuri luukaulus ja pitkät sarvet, joskaan kaikilla ei ollut sarvia tai luukaulusta. Suurin luukaulus oli luultavasti Titanoceratopsilla, jopa 2,6 metriä pitkä. Sarveja käytettiin lähinnä puolustautumisessa ja lajikumppanien houkuttelemisessa. Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla ne murskasivat paksujakin kasvien osia. Joillakin alkeellisilla sarvinaamoilla oli hännässään höyhenmäinen rakenne. Sarvinaamat liikkuivat neljällä raajalla.

Sarvinaamojen koko vaihteli Microceratuksesta (60 cm) Eotriceratopsiin (9 m), joka painoi yhtä paljon kuin viisi sarvikuonoa.

KauluriMuokkaa

Ceratopsodae-heimon lajien yksi tunnetuimmista piirteistä oli niiden kaulurit. Niiden käytöstä ei ole hirveää varmuutta, mutta kaulureita ollaan saatettu käyttää puolustukseen muilta lihansyöjädinosauruksilta.[2] Kuitenkaan kaikki lajit ei näin pystyneet tehdä pienien kaulureiden johdosta myös joillain lajeilla ei ollut kauluria.[2]

SarvetMuokkaa

Useilla Ceratopsidae-heimon lajeilla oli sarvet ja niitä oli kaksi tai kolme kappaletta. Nykyään sarvien käyttötarkoitus on selvillä sillä niitä käytettiin puolustautumiseen esimerkiksi Tyrannosaurus Rexiltä.[6][7] Sarvia käytettiin myös parittelumenoissa lajikumppanien houkuttelemisessa.[8][6][7] Myös urokset saattoivat käyttää sarviaan kamppailuissa toisiaan vastaan.[5][9][7] Esimerkiksi Triceratopsilla oli kaksi pitkää ja suurta sarvea silmiensä yläpuolella ja yksi pieni nenäsarvi.

Papukaijamainen nokkaMuokkaa

Kaikilla sarvinaamoilla oli myös vahva, papukaijamainen nokka, jolla lajit pystyivät murskata sitkeää kasvillisuutta ravinnokseen.[2]

LaumaeläiminäMuokkaa

Ollaan löydetty todisteita, että Ceratopsidae-heimon lajit olivat laumaeläiminä sillä monien samojen lajien luita ollaan löydetty samoista paikoista. Uskotaan, jos lauma oli uhkana niin lajit olisivat suojanneet nuorempia ja vanhempia saman lajin dinosauruksia kiertäytymällä ympärille.[2][3]

LuokitteluMuokkaa

 
Ceratopsidae-heimon dinosauruslajit olivat kehittyneimpiä ja viimeisiä sarvinaamoja.

Sarvinaamojen lähimpiä sukulaisia ovat Pachycephalosauria-osalahkon lajit, paksupääliskot. Molemmat kuuluvat Marginocephalia-ryhmään. Ensimmäiset sarvinaamat kehittyivät myöhäisjurakaudella, mutta alkoivat kehittyä monimuotoisemmiksi vasta myöhäisliitukaudella.[10] Ensimmäinen sarvekas sarvinaama saattoi olla Zuniceratops. Sarvinaamat jaetaan useisiin osaryhmiin:

  • Albalophosaurus
  • Micropachycephalosaurus
  • Stenopelix
  • Yinlong
  • Chaoyangsauridae
  • Psittacosauridae
  • Neoceratopsia
    • Aquilops
    • Auroraceratops
    • Koreaceratops
    • Kulceratops
    • Liaoceratops
    • Microceratus
    • Mosaiceratops
    • Archaeoceratopsidae
    • Coronosauria
      • Graciliceratops
      • Leptoceratopsidae
      • Protoceratopsidae
      • Bagaceratopsidae?
      • Ceratopsoidea

FylogeniaMuokkaa

Kladogrammi:[1]

Cerapoda 

Hypsilophodon

Marginocephalia

Stegoceras

Ceratopsia

Yinlong

Chaoyangsaurus

Xuanhuaceratops

Psittacosaurus

P. mongoliensis

P. sinensis

Neoceratopsia

Liaoceratops

Ajkaceratops

Aquilops

Auroraceratops

Yamaceratops

Helioceratops

Archaeoceratops

Koreaceratops

Leptoceratopsidae

Asiaceratops

Cerasinops

Montanoceratops

Prenoceratops

Udanoceratops

Leptoceratops

Zhuchengceratops

Unescoceratops

Gryphoceratops

Coronosauria

Graciliceratops

Protoceratopsidae

Protoceratops  

Bagaceratops

Ceratopsoidea

Zuniceratops

Turanoceratops

Ceratopsidae

Chasmosaurus  

Triceratops  

Diabloceratops

Centrosaurus



LähteetMuokkaa

  1. a b †Ceratopsia Mv.helsinki.fi. Viitattu 3.4.2019.
  2. a b c d e Murray, lily: Dinosaurukset, s. 76. Suomentanut Linteri, Sini. Nemo, 2017. ISBN 978-951-1-32747-9.
  3. a b c Introduction to the Ceratopsians ucmp.berkeley.edu. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  4. The evolutionary history of the ceratopsian ‘horned’ dinosaurs | Natural History Museum Natural History Museum UK. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  5. a b Edwin H. Colbert: Evolution of the horned dinosaurs. Evolution, 1948-6, nro 2, s. 145–163. doi:10.1111/j.1558-5646.1948.tb02737.x. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  6. a b c Bob Strauss: Horned and Frilled Ceratopsian Dinosaurs ThoughtCo. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  7. a b c Horn Use in Triceratops (Dinosauria: Ceratopsidae): Testing Behavioral Hypotheses Using Scale Models. Palaeontologia Electronica. 2004. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  8. Mary Halton: Triceratops may have had horns to attract mates BBC News. 21.3.2018. BBC. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)
  9. Robert J. Knell, Dylan Wood, David W. E. Hone: Positive allometry for exaggerated structures in the ceratopsian dinosaur Protoceratops andrewsi supports socio-sexual signaling. Palaeontologia Electronica, 13.1.2016, nro 1, s. 1–13. doi:https://doi.org/10.26879/591. ISSN 1094-8074. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  10. Ceratopsian | dinosaur group Encyclopedia Britannica. Viitattu 3.4.2019. (englanniksi)