Stift Lambach

Stift Lambach on Ylä-Itävallassa, Traun-joen varrella sijaitseva benediktiiniläisluostari.

Saksankielinen sana Stift tarkoittaa muun muassa lahjoitusta ja säätiötä, ja luostareiden asiayhteydessä se tarkoittaa luostarin olevan perustettu varakkaan, yleensä aatelisen henkilön lahjoituksena. Suomeksi sana on luontaista kääntää tässä yhteydessä luostariksi, sillä perustamistavalla ei nykyaikana ole merkitystä.

Luostarissa asui syksyllä 2023 yhdeksän munkkia.^[1]

Historia muokkaa

Luostarin perusti vuonna 1046 paikallinen kreivi Arnold II. Hänen poikansa piispa Adalbero Wurzburg (myöhemmin pyhä Adalbero) muutti sen vuonna 1056 benediktiiniläisluostariksi (OSB), mikä se siitä lähtien on ollut. 17. ja 18. vuosisadoilla rakennutti Carlonen suku luostariin monia uusia rakennuksia ja muokkasi vanhoja barokkityyliin.^[2]

Tuleva Saksan johtaja Adolf Hitler asui Lambachin kaupungissa vanhempiensa kanssa vuosina 1897/1898 ja kävi samalla luostarikoulua, jossa hän näki koukkuristin, jota käytettiin koristeellisessa kaiverruksessa rakennuksen kivissä ja puutöissä. Myöhemmin hän käytti sitä natsipuolueen symbolina.^[3]

Kulttuuriset piirteet muokkaa

Luostarissa järjestetään pääsiäissunnuntain ja 31. lokakuuta välisenä aikana järjestetään opastettuja kierroksia joka päivä klo 14. Kierroksellä pääsee tutustumaan romaanisiin freskoihin, barokkiteatteriin, kirjastoon ja barokkikirkkoon.

Luostari on säilyttänyt paljon kulttuurista kiinnostusta. Siellä on Etelä-Saksan ja Itävallan vanhimmat säilyneet romaaniset freskot sekä entisen luostarin taverna, joka on nykyään apteekki. Myös luostarin barokkiteatteri on palautettu toimintakuntoon ja Carlo Antonio Carlonen 1700-luvun alun kesäravintola on muutettu konserttisaliksi. Odottamaton piirre on barokkikääpiöiden joukko luostarin puutarhassa.

Myös luostarikirkko on kunnostettu barokkityyliin ja siinä on Christoph Egedacherin urut ja Pyhän Adelberon hauta. Luostarissa on myös keskiaikainen Pyhän Adelberon malja, vaikka se on harvoin yleisön nähtävillä. Lisäksi siellä on suuri kokoelma pyhää taidetta. Kirjasto rakennettiin noin vuonna 1691 ja sisältää noin 50 000 nidettä sekä arkistoaineistoa.

Vuodesta 1625 lähtien luostari on kuulunut Itävallan seurakunnalle, joka on nyt osa benediktiiniliittoa.