Stepan Karhapää

Stepan Ivaninpoika Karhapää (180614. syyskuuta 1889), (tunnettu myös nimellä Stepana, Natukan Stepa tai Stopa ja myöhemmän asuinpaikkansa mukaan Mutalahden Stopa) oli ilomantsilaisiin suurlaulajiin kuulunut runonlaulaja[1], jolta Julius Krohn arvelee D. E. D. Europaeuksen saaneen parikymmentä runotoisintoa[2], mahdollisesti Ilomantsista tallennetut runot n:t 124–46 (lukuunottamatta lyyrillisiä runoja).[3]

Stepan Karhapään suku oli kotoisin Liusvaarasta.[4] Hän asui elinaikanaan Ilomantsin Nehvonniemessä ja myöhemmin Mutalahdessa. Vuonna 1888 Oskar Relander oli yrittänyt vielä uudelleen haastatella häntä, mutta tämä ei enää onnistunut, sillä Stepan Karhapää oli yli 80-vuotias ja lähes kuuro.[5] Hän oli osannut mahdollisesti sekä kertovaisia että loitsuja.[6]

Esimerkki Stepan Karhapään mahdollisesti laulamasta runosta SKVR-tietokannassa:[7]

»Kasvo haavat hartioill,
Koivun konkelon sivulle.

Tuo viisas Vipusen poika
Viikon vankkahan makasi.
Pihalla pinoa vasten,
Vasten koivuista kokoa.
Aina ampua käkesi,

Sano v[anha] V[äinämöinen]:
"Vilu miun on täällä olla,
Vaiva värj⌈ö⌉telläkseni,
Alla aaltojen asua,
Päällä pehmein mutien."
Lenti kokko koilta ilm[an],
Hav[ukkainen alta taivon],
S[iipi taivoa sipasi],
T[oinen] v[että] v[ieprahutti];
Muni kulta[isen] mun[asen],
Munat kultaiset mureni.»

LähteetMuokkaa

  1. Virnes, Leila: Mateli ja muut ilomantsilaiset suuret runonlaulajat. Pogostan pakinat. Pogostan sanomat, 14.3.2016.
  2. Härkönen, Iivo: Suomen Karjalan runonlaulajat, teoksessa Karjalan kirja. Toinen painos. , 1932.
  3. SKVR VII1 53. Ilomantsi. Eur. G, n. 141.–46.
  4. Lehtipuro, Outi: Ilomantsi. Teoksessa Virtaranta, Pertti et al. (Toim.) Karjalan laulajat. , 1968.
  5. Martikainen, Unto: Oskar Relander rajaseudun runokylissä vuonna 1888 (lähteenä Oskar Relander, kirjoitus ”Nykyisestä kansanrunoudesta Itä-Suomessa”, julkaisussa: ”Runon ja Rajan teillä” – Kalevala-Seuran Vuosikirja n:o 68, Helsinki 1969), Rajaseutu 1/2015 docplayer.fi.
  6. Härkönen, Iivo: Suomen Karjalan runonlaulajat, teoksessa Karjalan kirja. Toinen painos. , 1932.
  7. SKVR VII1 53. Ilomantsi. Eur. G, n. 141.–46.


Tämä taiteilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.