Stendhalin syndrooma

harvinainen psyykkinen oireyhtymä

Stendhalin syndrooma eli Firenzen syndrooma on epävirallinen diagnoosi, jolla tarkoitetaan voimakkaasta tai liiallisesta taide-elämyksestä aiheutuvaa, nykyään hyvin harvinaista oireyhtymää. Kokija hurmioituu erityisen pakahduttavasta taide-elämyksestä tai taide-elämyksistä (eritoten niitä paljon sisältävässä kohteessa, kuten Firenzessä) niin voimakkaasti että kokee mm. heikotusta, pahoinvointia, paniikkia, sekavuutta ja sydämentykytystä. Italialainen psykiatri Graziella Magherini nimesi oireyhtymän vuonna 1989 ranskalaisen kirjailijan Stendhalin mukaan[1], joka kuvasi Firenzen-kokemustaan teoksessaan Rome, Naples et Florence. Magherini tapasi useita oireyhtymästä kärsiviä potilaita, erityisesti ulkomaisia matkailijoita.[2]

Syndrooma on saanut nimensä Stendhalin (Marie-Henri Beyle) mukaan. Maalaus Olof Johan Södermark.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Tieteen kuvalehti Historia, 12/2013, s.23
  2. Arno Forsius: Stendhalin syndrooma eli taiteesta hurmioituminen (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.