Stellaarinen musta aukko
Stellaarinen musta aukko on musta aukko, joka on syntynyt massiivisen tähden luhistuessa.[1] Aukon muodostuminen tapahtuu hypernovan[2] tai gammasädepurkauksen[2] osana. Niistä on käytetty myös termiä kollapsaari (engl. "collapsar").
Ominaisuudet muokkaa
Niin sanotun "karvattomuusteoreeman" mukaan mustilla aukoilla on vain kolme ulkoisesti havaittavaa ominaisuutta: massa, sähkövaraus, ja pyörimismäärä.[3] Stellaarisen mustan aukon pyörimismäärä on jäänne sen muodostaneen tähden pyörimismäärästä.
Jos luhistuvan tähden massa jää alle Tolmanin–Oppenheimerin–Volkoffin rajan, siitä muodostuu joko neutronitähti tai valkoinen kääpiö (jos massa on alle Chandrasekharin rajan). Jos tähden massa ylittää TOV-rajan, mikään prosessi ei pysäytä luhistumista ja siitä muodostuu musta aukko. Stellaaristen mustien aukkojen massa vaihtelee noin viidestä Auringon massasta ( ) joihinkin kymmeniin Auringon massoihin.[4]
Röntgenkaksoistähdet muokkaa
Stellaarisia mustia aukkoja on vaikea havaita suoraan niiden suhteellisen pienen massan ja pienen koon vuoksi. Sellainen voi kuitenkin olla röntgenkaksoistähden röntgensäteilijä neutronitähden sijaan. Ne voidaan erottaa toisistaan mustan aukon suuremman massan (>3 ) perusteella.[5] Tunnetuin esimerkki on Cygnus X-1, jonka mustan aukon massa on ~15 .[6]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Celotti A., Miller J.C., Sciama D.W.: Astrophysical evidence for the existence of black holes. Classical and Quantum Gravity, 1999, 16. vsk, nro 12A, s. A3-A21. doi:10.1088/0264-9381/16/12A/301. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- ↑ a b HubbleSite: Black Holes: Gravity's Relentless Pull interactive: Encyclopedia hubblesite.org. Arkistoitu 13.2.2018. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Charles W. Misner, Kip Thorne, John Archibald Wheeler: Gravitation, s. 875-876. San Fransisco: W.H. Freeman, 1973. ISBN 978-0-7167-0344-0.. Teoksen verkkoversio (viitattu 16.10.2021). (englanniksi)
- ↑ Scott A. Hughes: rust but verify: The case for astrophysical black holes arxiv.org. 2005. Viitattu 16.10.2021. (englanniksi)
- ↑ I. Bombaci: The Maximum Mass of a Neutron Star. Astronomy and Astrophysics, 1996, 305. vsk, s. 871-877. Bibcode:1996A&A...305..871B. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Orosz, Jerome: The Mass of the Black Hole in Cygnus X-1 (pdf) iopscience.iop.org. 1.12.2011. Viitattu 15.10.2021. (englanniksi)