Stanley Cowell
Stanley Cowell (5. toukokuuta 1941 Toledo, Ohio – 17. joulukuuta 2020 Dover, Delaware) oli yhdysvaltalainen jazzpianisti.[1]
Cowell syntyi musiikinharrastajien perheeseen. Hän sai maisterinarvon klassisessa pianonsoitossa ja suoritti myös sävellysopintoja. Cowellin ensimmäinen albumi oli Blues for the Viet Cong (1969), joka julkaistiin Polydor-levymerkillä. Cowell soitti 1960-luvun lopussa myös Max Roachin kokoonpanossa ja sävelsi puolet musiikista Roachin albumiin Members, Don't Git Weary (1968). Tässä yhteydessä hän tutustui Charles Tolliveriin, jonka kanssa perusti Strata-East Recordsin vuonna 1971. Strata-East-levymerkillä alettiin julkaista muun muassa Cowellin perustaman seitsemän pianistin The Piano Choir -kokoonpanon levyjä. Cowell myös johti Tolliverin kanssa Music Inc. -yhtyettä ja julkaisi Strata-Eastin kautta ensimmäisen soolopianoalbuminsa (Musa: Ancestral Streams). Cowellin yhteistyökumppaneihin kuuluivat mainittujen muusikoiden lisäksi muiden muassa Art Pepper, Sonny Fortune, Gary Bartz, Stan Getz, Bobby Hutcherson ja Roy Haynes. Hän soitti seitsemällä Heath Brothersin albumilla.[1]
Cowell teki opetustyötä 1970-luvulta lähtien. Hän opetti Amherst Collegessa, Lehman Collegessa, New England Conservatoryssa ja lopulta Rutgersin yliopistossa, josta jäi eläkkeelle vuonna 2013. Cowell jatkoi tämän jälkeen musiikkiuransa ja kiinnostui aiempaa enemmän elektronisesta musiikista. Hän kuoli sairaalassa hypovoleemiseen šokkiin 79-vuotiaana.[1]