Avaa päävalikko
Saksan valtakunnan Kriegsmarinen käytössä noin vuonna 1943.

Sperrbrecherit olivat Saksan valtakunnan ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa käyttämiä miinanraivaaja-aluksia, jotka ajaessaan miinakenttään räjäyttivät miinoja aiheuttamansa melun, magneettikentän ja vedenpaineen avulla ja siten synnyttivät käytävän, jota pitkin laivasaattueet saattoivat edetä turvallisesti.

Alukset olivat enimmäkseen muunneltuja rahtialuksia, jotka olivat aluksi Saksan merivoimien käytössä ensimmäisessä maailmansodassa.

Aluksiin asennettiin ylimääräisiä suojarakenteita esimerkiksi puusta suojaamaan laivaa ja miehistöä räjähdysten tapahtuessa. Aluksiin saatettiin myös asentaa ylimääräisiä laivojen tai lentokoneiden moottoreita tuottamaan vahvempia magneettikenttiä niihin asennettujen laitteiden avuksi, jotta miinat laukeaisivat laajemmalti. Esimerkiksi Sperrbrecher-131-aluksessa (Swan) oli kaksitoista Junkersin lentokonemoottoria lisäämässä magneettikentän tehoa.

Joillakin aluksilla oli partiotehtäviä varten myös lentokoneita, joilla etsittiin miinakenttiä ilmasta käsin.

Räjähdykset eivät saaneet osua laivan sivuille tai peräpäähän, jossa sijaitsi moottoritila. Työ miinanraivaajalla oli erittäin vaarallista, vaikka laivat olikin varustettu vahvoilla suojilla räjähdyksiä vastaan.[1]

Suomalaisista rahtialuksista saksalaiset valtasivat ja muuttivat Kriegsmarinen käyttöön muun muassa Ernst Sohnin omistaman S/S Balmungin, joka sai uuden nimen Sperrbrecher-165. Se upposi miinanraivaustehtävissä Falsterin saaren edustalla 1943.[2]

LähteetMuokkaa

  1. Peter Arndt: Deutsche Sperrbrecher 1914–1945, 2. Auflage, Bernard & Graefe Verlag, Bonn 2005, ISBN 3-7637-6257-4
  2. Wrecksite.eu