Solway Firth
Solway Firth (gaeliksi Tràchd Romhra) on lahti Irlanninmeressä Luoteis-Englannin ja Lounais-Skotlannin rajalla.[1] Se toimii useiden jokisuiden vaihettumisalueena, johon kuuluu suolamarskeja, suola-aroja, suolaniittyjä, dyynejä, vuorovesialankoa ja laguuneja.[2]
| Solway Firth | |
|---|---|
| Tràchd Romhra | |
 Robin Riggin tuulivoimapuisto keskellä Solway Firthiä. |
|
 Solway Firth |
|
| Valtio | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Merialue | Irlanninmeri |
| Pituus | 80 km |
| Leveys | 2,4–51 km |
Vuonna 2010 Solway Firthin Skotlannin puoleisella merialueella otettiin käyttöön 180 megawatin suuruinen Robin Riggin tuulivoimapuisto, joka on Britannian suurimpia merituulivoimapuistoja.[3]
Maantiede ja luonto muokkaa
Jos Solway Firthin suu määritellään ulottumaan St Bees Headistä Cumbrian länsirannikolla Burrow Headiin Dumfries ja Gallowayn lounaisrannikolla, sen pituudeksi saadaan noin 80 kilometriä.[4][5][6] Lahti levenee suppilomaisesti koillis-lounaissuuntaisena, niin että sen leveys on lahden pohjukassa noin 2,4 kilometriä ja suulla 51 kilometriä. Vesi on alueella suhteellisen matalaa, varsinkin laskuveden aikaan lähes kuiva, ja siellä esiintyy säännöllisesti tulvavuoksia.[4][7]
Solway Firthin Englannin puoleinen rannikko on alavaa lukuun ottamatta kuuden kilometrin osuutta St Bees Headistä pohjoiseen, missä on punaisesta hiekkakivestä muodostuneita rantakallioita.[4][5] Hadrianuksen valli päättyy lahden etelärannalle.[1] Skotlannin puolella maasto on epätasaisempaa, ja esimerkiksi Wigtowninlahden rannalla kohoavat Criffellin (569 m), Bengairnin (391 m) ja Cairnharrow’n kukkulat (457 m).[4][8][9][10]
Estuaariin laskee useita jokia sekä Englannin että Skotlannin puolelta. Suurimpia jokia ovat Skotlannin rannikolla Cree, Dee, Nith, Annan ja Esk ja Englannin rannikolla Cocker, Eden, Ellen ja Derwent. Merkittävimpiä asutuskeskuksia lahden rannoilla ovat Whitehaven, Harrington, Workington, Maryport ja Silloth Cumbriassa ja Annan, Kirkcudbright, Creetown ja Wigtown Skotlannissa.[4][7]
Lahti on yksi parhaiten luonnontilaisena säilyneistä estuaareista Euroopassa, ja monipuolisen meriluontonsa ansiosta se on määritelty EU:n erityisten suojelutoimien alueeksi. Suojelun kannalta merkittävimmiksi lajeiksi on määritelty suojeluohjelmassa merinahkiainen ja nahkiainen, jotka käyttävät lahteen laskevia jokia kutupaikkoinaan.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Solway Firth Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Solway Firth Joint Nature Conservation Committee. Arkistoitu 15.5.2019. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Robin Rigg Offshore Wind Farm, United Kingdom Power Tecnology. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Solway Firth Encyclopaedia Britannica 1911. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b St. Bees Visit Cumbria. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Burrow Head Coastal Circuit, Isle of Whithorn Walkhighlands. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Solway Firth, Tietosanakirja. Osa 8, palsta 1602. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
- ↑ Criffel Mud & Routes. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Bengairn Mud & Routes. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Cairnharrow Mud & Routes. Viitattu 22.4.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Solway Firth Wikimedia Commonsissa
