Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee solminnan lopputulosta. Sanan muita merkityksiä löytyy sivulta Solmu (täsmennyssivu).
Solmun osat: köyden irtopää eli lyhyt pää, kiinteä osa eli kiintopää, mutka, polvi ja kierros.[1]

Solmu on tapa kiinnittää naru tai köysi sitomalla. Solmuja on useisiin eri tarkoituksiin, esimerkiksi kahden köyden päiden liittämiseen toisiinsa, köyden kiinnittämiseksi esineeseen tai lenkkiin, silmukan muodostamiseksi köyden päähän, tai ohuen narun kiinnittämiseen köyteen. On myös olemassa puhtaan koristeellisia solmuja. Oletusarvoisesti solmu on aina tilapäinen, perinteisesti pysyvät kiinnitykset tehdään pleissaamalla.[2]

Solmun toimiminen perustuu kitkaan. Liki kaikki solmut pyrkivät kietomaan köyden itsensä alleselvennä, jolloin köyteen tuleva veto puristaa köyttä estäen sitä liukumasta. Koska köysien materiaaleja on erilaisia, eräille koville ja liukkaille materiaaleille tarvitaan erikoissolmuja. Yleisesti ottaen hyvä solmu saa narun tai köyden pitämään, vaikka se olisi kuinka liukasta, huonokuntoista tai huonolaatuista tahansa.

SolmutyypitMuokkaa

Solmu on yleisnimi silmukoille tai sykeröille, jotka on tehty joustavaan materiaaliin. Solmut voidaan jakaa kolmeen tyyppiin: varsinaiseen solmuun, joka liittää yhteen saman materiaalin kaksi päätä kuten kengännauhassa; kytkyyn, joka liittää kaksi köyttä tai nuoraa yhteen; sekä sorkkaan, jolla kiinnitetään köysi esimerkiksi kaiteeseen, paaluun, renkaaseen tai toiseen köyteen.[3]

Solmun vahvuusMuokkaa

Kaikki solmut heikentävät köyttä. Solmun vahvuutta kuvataan prosenttilukuna, joka kertoo solmun katkeamispisteen suhteessa solmimattomaan köyteen. Yleisimpien solmujen vahvuudet vaihtelevat alle 50 prosentista yli 90 prosenttiin. Vahvimpiin solmuihin kuuluvat verisolmu ja kahdeksikko (≥80 %), kun taas umpisolmun vahvuus on vain noin 60 prosenttia.[4]

HistoriaaMuokkaa

Yhdysvaltalainen solmukirjailija Cyrys Lawrence Day uskoilähde?, että taito sitoa solmuja periytyy ajoilta ennen tulenteon ja viljelyn oppimista, pyörän keksimistä ja tuulen valjastamista. Todisteita tästä ei ole, mutta ensimmäiset solmut tehtiin oletettavasti köynnöskasveista, jänteistä ja nahkasuikaleista, joita saatiin kuolleiden eläinten ruhoista, heinästä ja hiuksista. Niitä käytettiin tavaroiden kiskomiseen ja nostamiseen, vaatteiden ja suojien ompeluun ja sitomiseen, ansoihin ja verkkoihin, katkenneiden raajojen lastoittamiseen, vihollisten kiinni ottamiseen ja sitomiseen sekä ihmisuhrien kuristamiseen. Alle 10 000 vuoden ikäiset, säilyneet näytteet kertovat erilaisten solmujen käytöstä. Tiedetään, että kivikauden ihmiset tekivät ainakin umpisolmuja, puolisorkkia, reivisolmuja, siansorkkia ja kiristyviä silmukoita sekä todennäköisesti myös muita solmuja.

SolmuperinneMuokkaa

Solmittuja köysiä käytettiin alkeellisissa kulttuureissa päivämäärien, tapahtumien ja sukupuiden muistiinmerkitsemiseen, heimon perinteiden ja legendojen tallentamiseen, muistin tukena rukouksissa ja synnintunnustuksissa ja kaupan toimien ja inventaarioiden kirjaamiseen. Todennäköisesti sekä rukousnauha että helmitaulu ovat kehittyneet solmituista nauhoista.kenen mukaan? Niinkin myöhään kuin vuonna 1822 Havaijilla lukutaidottomat voudit hoitivat köysien ja solmujen avulla monipuolista kirjanpitoa siitä, mitä saaren kultakin asukkaalta oli veroina käteisenä tai muuten kerätty. Heillä oli jopa yli 800 metriä pitkä köysi, johon solmittiin eri väreillä ja erilaisilla naruilla solmuja: yksi tarkoitti dollareita ja toinen porsaita, muut koiria ja niin edelleen.

Solmujen käyttöMuokkaa

Solmuja käytetään monessa eri harrastuksessa. Ennen merimiehet ja karjapaimenet olivat solmujen taitajia. Muutamissa harrastuksissa on omat solmunsa, joita harrastajat käyttävät. Solmukirjoista löytyy solmujen käyttäjäryhmät. Nämä ovat vapakalastus/kalastus, veneily/purjehdus, luola- ja vuorikiipeily, yleiskäyttö ja ulkoiluharrastukset.

Yleisimpiä solmujaMuokkaa

Solmujen nimien lähde Geoffrey Budworth: Kaiken maailman solmut. WSOY 1998, suomentanut Jukka Sirola.

Veneily- ja purjehdussolmujaMuokkaa

  Ashleyn päätesolmu
  Apinannyrkki
Lapinsolmu
  Paalusolmu
  Kaksoispaalusolmu
  Kalastajansolmu
  Jalussolmu
Sidoskytky
  Grönlanninsolmu
  Zeppeliinikytky
Knuten sorkka
Polvikytky
Tukkikytky
  Siansorkka
  Vanttisolmu
Kerrattu sorkka
  Sisäsorkka
  Varmistettu ulkosorkka
  Kalastajansorkka
Vetokytky

Ulkoilussa käytettäviä solmujaMuokkaa

Heittoliinasolmu
  Boasolmu
Jousenjännesolmu
Puolipolven silmukka
Telinesolmu
  Kansimiehen sorkka
  Kammitsakytky
  Tarbuckin solmu
Vice versa
  Jääpuikkosorkka
  Paalukytky
  Maantierosvonsorkka
Aisakytky
Puolikytky
Määrlinkikytky
Kettinkiköytös
  Kuormurikuskinkytky
Timanttikytky
  Amerikkalainen säkkisolmu

Kiipeilyssä ja luolissa käytettäviä solmujaMuokkaa

Frostin solmu
Vuoriperhonen
  Kahdeksikko
  Kahdeksikko
  Kolminkertainen paalusolmu
Trident-lenkki
Säädettävä silmukka ja kytky
  Viulusolmu
Umpisolmulyhennys
  Kaksinkertainen kalastajansolmu
Nauhasolmu
  Munterin solmu
  Prusik
  Bachmannin solmu
Klemheistin solmu
Ranskalainen Prusikin solmu

ViehekalastussolmujaMuokkaa

  Palomar-solmu
Jansikin erikoinen
  Onkisilmukka
  Silmukkaverisolmu
  Kirurginsolmu
  Unisolmu
  Bimini-solmu
Grinner-solmu
  Verisolmu
Linfit-solmu
  Albrightin solmu
Ongenkoukkusolmu
Syöttikoukkusolmu
Viehesolmu
Turlen solmu
Rakkaudensolmu
Avomerisolmu

Muita solmujaMuokkaa

  Umpisolmu
  Reivisolmu eli merimiessolmu eli kypäräsolmu
  Ämmänsolmu
  Ruoskasolmu
Ystävyydensolmu
  Kuristussolmu
  Lehmänkytky
  Riimusorkka
  Kissantassu eli koukkusolmu
Paketointisolmu
  Palomiehensolmu

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Des Pawson: Solmut. Gummerus, 1999.
  • Geoffrey Budworth: Kaiken maailman solmut. WSOY, 1998.
  • Geoffrey Budworth: Solmutieto.
  • Geoffrey Budworth: Solmut ja köysityöt. Tammi, 2007.

ViitteetMuokkaa

  1. Budworth 1998, s. 17.
  2. Clifford W. Ashley: The Ashley Book of Knots. Doubleday, New York. 1960
  3. Budworth 1998, s. 16.
  4. Knot Strength: Structures that Make a Natural-Fiber Knot Strong or Weak (PDF) 2005. All About Knots. Viitattu 21.8.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa