Gordionin solmu
Gordionin solmu oli Zeuksen temppelissä Fryygian Gordionissa sijainnut monimutkainen solmu, jonka avaajasta legendan mukaan tulisi Aasian kuningas. Tunnetun tarinan mukaan Aleksanteri Suuri ratkaisi solmun vuonna 333 eaa. lyömällä sen rikki miekallaan.[1]
Tarina muokkaa
Perimätiedon mukaan oraakkeli julisti tilapäisesti vailla kuningasta olleille fryygialaisille, että seuraavasta kaupunkiin härkävaunuilla saapuvasta miehestä tulisi heidän hallitsijansa. Paikalle körötteli vankkureillaan Gordias-niminen köyhä talonpoika, joka kuninkaaksitulonsa kunniaksi pyhitti kärryt Zeukselle ja sitoi ne paaluun mutkikkaalla solmulla. Oraakkeli ennusti edelleen, että solmun avaajasta tulisi Aasian valtias. Tarinan mukaan Aleksanteri kuoli kesken sotaretkensä, koska ei aidosti ratkaissut solmua, vaan halkaisi sen. Tarina saattaa olla myöhempää keksintöä.lähde?
Antiikin lähteissä muokkaa
Gordionin solmuun liittyvä tarina mainitaan neljässä antiikin aikaisessa Aleksanteri Suurta käsittelevässä lähteessä. Näistä neljästä Arrianos kertoo tapahtumista kaksi eri versiota, joista toinen perustuu Aristobulokseen.[2]
Solmun taustakertomus eroaa myös eri versioissa. Arrianoksen versiossa kyseessä on Midaksen vaunu ja kuningas valitsee Midaksen uudeksi kuninkaaksi. Justinuksen versiossa Midaksen tilalla on Gordias. Curtiuksen versiossa vaunu on Midaksen, mutta Gordiaasta tulee kuningas. Plutarkhoksen versiossa Midas on kuningas, mutta vaunun omistajaa ei kerrota. Tarinat eroavat myös muissa yksityiskohdissaan. Esimerkiksi Arrianos kertoo että kyseessä oli yksi solmu, Justinus ja Curtius taas että kyse oli useammasta solmusta.[2]
Aristobulos saattoi olla silminnäkijä tapahtumille. Arrianoksen Anabasiksessa on säilynyt kuvaus Aristobuloksen versiosta. Hänen mukaansa Aleksanteri veti kärryn aisaa niin että solmun päät tulivat näkyviin ja ratkaisi solmun tämän jälkeen. Justinuksen ja Plutarkhoksen mukaan Aleksanteri löi solmua miekallaan niin että sai solmun päät näkyviin ja ratkaisi solmun tämän jälkeen. Curtiuksen versiossa Aleksanteri lyö solmun rikki miekallaan ja tokaisee "olen ratkaissut sen".[3]
Tarn pitää Aristobuloksen versiosta luotettavimpana. Solmun "ratkaiseminen" miekaniskulla perustuu luultavasti Kleitarkhoksen kirjoittamaan Aleksanterin elämäkertaan.[3]
Metafora muokkaa
Gordionin solmua käytetään myös metaforana ongelmanratkaisusta. Se kuvaa vaikeaa ongelmaa, johon ei löydetä ratkaisua. Kun Aleksanteri avasi Gordionin solmun miekallaan, hän asetti ongelman uuteen kontekstiin, jossa oli mahdollisuus löytää ratkaisu.
Lähteet muokkaa
- William Woodthorpe Tarn: Alexander the Great, Volume II, Sources and Studies. Cambridge University Press, 2002. ISBN 9780521531375.