SoleX-kaasuttimien emali-mainosmerkki

Solex oli ranskalaisen, lokakuussa 1906 pariisilaisten opiskelijoiden ja koulutovereiden Maurice Goudard (1881-1948) ja Marcel Mennesson (1884-1976) jäljemmän isoäidiltä saaman alkupääoman turvin perustaman Société Goudard et Mennesson-yhtiön 10.6.1910 rekisteröimä tuotemerkki, ja vuoden 1920 lopulta lähtien myös sen toiminimi. Nimeen päädyttiin, koska se oli lyhyt, keinotekoinen eli vailla merkitystä, ja kaikenkielisten kansalaisten helposti lausuttavissa[1].

Yhtiö valmisti aluksi keskipakoisvoimaa käyttäviä jäähdyttimiä, joiden patenttihakemus oli jätetty 5.7.1906, mutta niiden sylinterimäinen muoto sopi huonosti aikakauden automobiileihin, eli tuote meni huonosti kaupaksi. Toimintaa jatkaakseen yhtiö valmisti mm. rännejä, putkia, kastelukannuja ja säiliöitä. Jäähdyttimen jatkokehittelyn jälkeen sen toimivampaa, pumpulla varustettua versiota koekäytettiin vuoden 1909 CGO-yhtiön (Compagnie générale des omnibus, eräs nykyisen Suur-Pariisin liikennelaitos RATP:n edeltäjistä) järjestämän kilpailun pohjalta eräässä neljästä kokeellisesta linja-autosta. Tuote voitti kilpailun, ja pelasti näin Goudard&Mennesson-yhtiön vararikolta. Vuoteen 1923 mennessä kaikki CGO:n ja sen seuraajayhtiön kulkuvälineet olisivat varustettja Goudard&Mennesson-tyyppisillä jäähdyttimillä.

Yhtiö laajeni jo vuonna 1910 ostamalla perustajien kahden koulutoverin Jouffret`in ja Renéen kaasuttimia valmistavan yhtiön. Toverit jäivät pian pois yhteisyrityksestä, joka jo ensimmäisen maailmansodan aikaan luopui alkuperäisen jäähdyttimensä jatkokehittelystä, ja keskittyi sen sijaan kaasuttimiin sekä tavanomaisempiin jäähdytinkennoihin. Vuoden 1914 toukokuussa yhtiö muutti toimitiloihin Neuilly-sur-Seine:ssä, missä toiminta jatkuisi aina yhtiön purkautumiseen asti. Sodan päättyessä Solex oli vaikeuksissa, sillä sen ainut asiakas tilasi vain 200 kaasutinta kuukaudessa: pelastukseksi koitui, että André Citroën lupautui käyttämään yhtiön valmistamia kaasuttimia autoissaan. Tämä lupaus piti myös autoyhtiön vararikon ja perustajan kuoleman jälkeen. Vuoden 1920 lopulla Goudard&Mannesson-yhtiö otti Solex-tuotemerkkinsä myös yhtiön toiminimeksi.

Yhtiö patentoi vuonna 1917 Marcel Mennessonin kehittelemän polkupyörän apumoottorin (napamoottori takapyörässä), josta kehittyi vuosina 1940-1941 prototyyppi varustettuna eturenkaaseen kitkarullan avulla vaikuttavalla polttomoottorilla. Tämä prototyyppi loi pohjaa sittemmin tunnetuksi tulleelle, periranskalaiselle, suurmenestykseksi vuosina 1946-1988 muodostuneelle polkupyörälle etupyörään vaikuttavalla apumoottorilla, mikä käytti VéloSoleX-tuotemerkkiä, ja jonka kaltaisia tarjotaan yhä nykyäänkin sähkömoottorilla varustettuina esimerkiksi nimellä e-Solex.

Kaasuttimia valmistava haara tuotemerkkeine siirtyi vuonna 1973 Matra-monialayhtiölle, sittemmin 1994 osaksi Fiat-yhtymän Magneti Marelli S.p.A.:n kaasutin- ja sytytyslaitteistoja valmistavaa osaa, johon kuuluivat myös mm. Weber-kaasuttimet. Solex-tuotemerkki siirtyi yrityskaupasta 22.10.2018 lähtien japanilaisen Calsonic Kansei- eli KKR-suuryhtiön hallintaan.


LähteetMuokkaa

  1. solex (Solex-historiikki) boowiki.info. Viitattu 3.7.2019. (ranskaksi)
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.