Soinnillinen äänne
Soinnillinen äänne[1] syntyy, kun äänihuulet värähtelevät kurkunpäässä.[1][2] Vokaalit ovat luonnostaan soinnillisia, osalla konsonanteista on sekä soinnillinen että soinniton variantti. Suomessa on esimerkiksi dentaalinen klusiilipari t - d, joista t on soinniton ja d soinnillinen. Koska suomen murteissa ei ole soinnillisia klusiileja, ne ääntyvät perisuomalaisen suussa varsin soinnittomina.
Lähteet
muokkaa- Suomi, Kari: Johdatusta puheen akustiikkaan. (Suomenkielinen oppikirja. Logopedian ja fonetiikan laitoksen julkaisuja 4) Oulu: Oulun yliopisto, 1990. ISBN 951-42-2922-3
- Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. (Suomenkielinen oppikirja) Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1