Soidensuojelualue

Keväistä Martimoaapaa Tervolassa.

Soidensuojelualue on luonnonsuojelulailla suojeltu suo. Soidensuojelualueiden avulla pyritään säilyttämään suoluonnon monimuotoisuutta ja maisema-arvoja, tukemaan suoluonnon kestävää käyttöä sekä edistämään soiden tutkimusta ja tuntemusta[1]. Hakkuut, ojitukset, rakentaminen ja kaikenlainen suoluontoa muuttava maankäyttö on kiellettyä soidensuojelualueilla. Sen sijaan esimerkiksi tiettyjen lajien metsästys voi joissain tapauksissa olla sallittua.

Soidensuojelualueet pyritään sijoittamaan niin, että ne kattavat koko suomalaisen suoluonnon kirjon. Suoluontotyypit ja soiden lajisto vaihtelevat Suomen eri osissa johtuen mm. ilmastosta ja topografisista tekijöistä.[2][3] Esimerkiksi Itämeren rannikon maankohoama-alueille syntyvät suot ovat aivan erilaisia kuin Pohjois-Lapin palsasuot.

Jotta soidensuojelu olisi kustannustehokasta ja järkevää pitkällä aikavälillä, on soidensuojelualueet rajattava siten, että ne muodostavat hydrologisia eli vesitaloudellisia kokonaisuuksia[2]. Suoluontotyypit ja suolajisto ovat riippuvaisia suon veden korkeudesta. Jos suo kuivuu, sen luontotyypit ja lajisto katoavat. Yksittäinen suo kerää vetensä usein laajalta alueelta ja muodostaa suoaltaan. Tämän vuoksi hakkuut tai ojitukset suon tietyssä osassa johtavat koko suon vesitalouden muuttumiseen, suon kuivumiseen ja suoluonnon katoamiseen.[4]

Vuonna 2015 suojeltujen soiden verkosto kattoi 1,2 miljoonaa hehtaaria eli noin 13 % koko Suomen soiden pinta-alasta. Suojellut suot painottuvat Pohjois-Suomeen sekä karuihin avosoihin.[2]

Esimerkkejä soidensuojelualueistaMuokkaa

Yllämainituista soidensuojelualueista muualla:

Siikaneva, Isoneva, Teerisuo-Lososuo, Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat.

ViitteetMuokkaa

  1. Luonnonsuojelulaki 1096/1996 finlex.fi.
  2. a b c Alanen, A. & Aapala, K.: Soidensuojelutyöryhmän ehdotus soidensuojelun täydentämiseksi, s. 9. Ympäristöministeriö, 2015. Teoksen verkkoversio.
  3. Ruuhijärvi, R.: Soidensuojelun perusohjelma. Suo - Mires and Peat, 1978. Artikkelin verkkoversio.
  4. Tahvanainen, T.: Abrupt ombrotrophication of a boreal aapa mire triggered by hydrological disturbance in the catchment. Journal of Ecology, 2011. doi:https://doi.org/10.1111/j.1365-2745.2010.01778.x. Artikkelin verkkoversio.
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.