Smith & Wesson Model 39
Smith & Wesson Model 39 on yhdysvaltalainen kaksitoiminen itselataava pistooli, jota valmistettiin vuosina 1954–1982. Aseen kehitti Smith & Wessonin pääsuunnittelija Joseph Norman.[3][4]
| Smith & Wesson Model 39 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | itselataava pistooli |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 9×19 mm Parabellum, 7,65×21 mm Parabellum[1], 9×17 mm Browning court[2], .38 AMU (Model 52-A)[1] |
| Aseen pituus | 190 mm |
| Piipun pituus | 102 mm |
| Paino (tyhjänä) | 0,76 kg |
| Kapasiteetti | 8 patruunaa |
Aseen rakenne ja tekniset ratkaisut muokkaa
Pistoolin rakenteessa yhdistettiin useiden aiempien pistoolimallien ominaisuuksia. Piipunsuun ohjausholkki ja piipun yläosassa ja luistin sisäpuolella olevat sulun lukitusolakkeet olivat peräisin John Moses Browningin suunnittelemasta M1911 Coltista ja piipun lukituksen avausmekanismi hänen alkujaan suunnittelemasta FN Browning High Powerista. Kaksitoiminen liipaisinmekanismi ja luistiin sijoitettu varmistin, joka toimii myös iskuvasaran vireenpoistajana[3] perustuivat Walther P38:n rakenteeseen. Manuaalivarmistimen lisäksi siinä on myös lipasvarmistin, joka estää lippaattoman pistoolin laukaisemisen. Aseen runkoa valmistettiin sekä anodisoidusta alumiinista, että teräksestä, mutta kaikkiaan teräsrunkoja arvioidaan valmistuneen vain alle tuhat kappaletta.[5]
Historia muokkaa
Smith & Wesson aloitti toisen maailmansodan jälkeen uusien asemallien suunnittelun, yhtenä näistä uusi kaksitoiminen itselataava pistooli. Pistoolin ensimmäinen prototyyppi, jonka sarjanumero oli X-46 valmistui lokakuun 28. päivä vuonna 1948, sen kahvakulma oli 25 astetta, kun taas myöhemmissä prototyypeissä ja tuotantomallissa kulma oli 15 astetta. X–sarjanumeroinnilla valmistettiin elokuun 10. päivään 1954 mennessä kaikkiaan 31 esituotantoasetta.[2]
Yhdysvaltain armeija käynnisti vuonna 1948 projektin 9×19 mm Parabellum kaliiperiseen pistooliin siirtymistä varten ja aloitti 1950-luvun alussa Aberdeen koeampumaalueella ja Fort Benningissä ehdokkaiden testauksen. Smith & Wesson osallistui testeihin usealla esituotantoaseellaan, joista kaksitoimisten alumiinirunkoisten lisäksi kuusi oli armeijan pyynnöstä yksitoimisia teräsrunkoisia ja ainakin yksi .380 ACP kaliiperinen.[2][3] Armeijan peruttua suunnitelmansa vuonna 1954, Smith & Wesson ryhtyi valmistamaan pistooliaan siviilimyyntiin vuonna 1955 mallinimellä 9mm pistol.[5] Vuonna 1957 tehdas otti käyttöön mallinumeroinnin ja ase sai nimekseen Model 39.[5] Aseen kokonaisvalmistusmäärät olivat hyvin pieniä, esimerkiksi vuosina 1954–1957 kaikkia variaatioita valmistettiin vain 1 233 kappaletta.[1] Italian markkinoita varten pistoolia valmistettiin 7,65×21 mm Parabellum kaliiperisena runsas 500 kappaletta.[1]
Vuosina 1954–1959 pistoolia valmistettiin myös yksitoimisena Model 44 – mallina hyvin pieni määrä, esimerkiksi 1954–1955 kymmenen kappaletta, mutta tämä muunnos ei kuitenkaan herättänyt ostajien kiinnostusta.[4] Aseita ei myöskään koskaan leimattu Model 44–leimalla.[1]
Yhdysvaltain armeijan tarkkuusammuntayksikkö (US Army Marksmanship Unit, AMU) kehitti .38 Special patruunasta puolilaippakantaisen .38 AMU version tarkkuusammuntaa varten ja tilasi S&W:lta sille pesitetyn mallin. Tehdas aikoi antaa aseelle mallinimeksi 39-1, mutta sekaannusten välttämiseksi päättikin mallinimeksi Model 52A. Asetta valmistettiin vuosina 1961-1964 vain 87 kappaletta.[1][6]
Model 39 – mallia ei koskaan hyväksytty armeijan viralliseksi palveluspistooliksi, mutta Yhdysvaltain laivaston SEAL-erikoisyksikkö käytti pientä määrää niitä Vietnamin sodassa.[7]. Laivaston kehitysyksikkö Naval Ordnance Laboratory kehitti ja valmisti aseesta myös pienen määrän, arviolta 100 – 120 kappaletta, äänenvaimentimella varustettua 9mm Pistol Mark 22 Mod 0–versiota SEAL–yksikön käyttöön[8].
Illinoisin osavaltion poliisi (Illinois State Police, ISP) otti sen käyttöönsä vuonna 1967[7] korvaamaan siihen asti käyttämänsä eri revolverimallit. Suurin syy valintaan oli se, että ISP velvoitti poliisinsa kantamaan asetta ympäri vuorokauden ja revolveria litteämpi pistooli oli tältä kannalta helpompi kannettava. Koska ISP halusi uuden pistoolinsa olevan kaksitoiminen, Model 39 oli ainoa yhdysvaltalaisvalmisteinen vaihtoehto.[5]
Mallit muokkaa
.png)
- Model 39, aseen alkuperäisversio, jota valmistettiin vuosina 1954 – 1971. [4]
- Model 44, aseen yksitoimisella laukaisukoneistolla varustettu versio, jota valmistettiin pieni määrä vuosina 1954–1959. [4]
- Model 39–2, aseen paranneltu versio, joka oli valmistuksessa vuoteen 1982.[5]
- Model 639, ruostumattomasta teräksestä valmistettu versio.[4]
- Model 59, aseen paranneltu versio, muutoksina muun muassa suurempikapasiteettinen kaksirivinen 14 patruunan lipas ja parannellut tähtäimet.[4]
- Model 659, ruostumattomasta teräksestä valmistettu versio.[4]
Tarkkuusmallit muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Dave Anderson: Historically important: Model 39 American Handgunner. Viitattu 5.8.2021. en
- ↑ a b c SMITH & WESSON PISTOL X100 EXPERIMENTAL 9MM SN# X107 Springfield Armory Museum. Viitattu 31.7.2021.
- ↑ a b c Smith & Wesson Model 39 ‘Hush Puppy’ Historicalfirearms. Viitattu 11.7.2021.
- ↑ a b c d e f g h Hartink, A.E.: The Complete Encyclopedia of Pistols and Revolvers, s. 275–278. Chartwell Books.
- ↑ a b c d e Smith & Wesson M 39 Small Arms Review. Arkistoitu 22.8.2021. Viitattu 29.7.2021. en
- ↑ Lot 579: Smith & Wesson Model 52-A 38 AMU Semi-Automatic Pistol Rock Island Auction Company. Viitattu 5.8.2021. en
- ↑ a b The Navy's Mk 22 'Hush puppy' Pistol Guns.com. Viitattu 11.7.2021. en
- ↑ Smith & Wesson Model 39 ‘Hush Puppy’ Historical Firearms. Viitattu 21.8.2021. en