Smaragdilurikki
Smaragdilurikki (Neopsittacus pullicauda) on Papua-Uudessa-Guineassa elävä kaijalaji.
| Smaragdilurikki | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Papukaijalinnut Psittaciformes |
| Heimo: | Kaijat Psittaculidae |
| Suku: | Smaragdilurikit Neopsittacus |
| Laji: | pullicauda |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Neopsittacus pullicauda |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Smaragdilurikin pituus on noin 18 cm ja paino 28–40 g. Sen höyhenpuvun pääväri on vihreä, alapuolelta kellanvihreä. Päälaki, naama ja posket ovat keltaviiruiset. Alapuoli on laajalti punainen, samoin siiven alapeitinhöyhenet ja kyynärsulkien alapinnalla oleva leveä juova. Pitkähkö pyrstö on vihreä. Nokka on oranssi, iiris punainen ja koivet harmaat. Sukupuolet ovat samanvärisiä. Nuori yksilö on himmeämmän värinen ja sen iiris on ruskehtava.
Esiintyminen muokkaa
Smaragdilurikki elää Papua-Uusi-Guinean vuoristoseuduilla. Lajin elinympäristön laajuus on 50 000–100 000 neliökilometriä ja sen populaation koko on yli 30 000 yksilöä. Lajista tunnetaan kolme alalajia: pullicauda, alpinus ja socialis.
Elinympäristö muokkaa
Smaragdilurikit elävät korkealla vuoristometsissä 1 750–3 800 metrin korkeudella. Yleensä ne liikkuvat puiden latvustoissa pareittain tai äänekkäinä pikku parvina. Ne ovat usein hyvin kesyjä. Smaragdilurikki on harvinainen lemmikkilintuna.
Lisääntyminen muokkaa
Pesintä tunnetaan vankeudessa eläneiden lintujen osalta. Munia on tavallisesti kaksi.
Ravinto muokkaa
Smaragdilurikit syövät kukkia ja niiden siitepölyä ja mettä sekä hedelmiä, marjoja ja siemeniä.
Lähteet muokkaa
- Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- World Parrot Trust
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Neopsittacus pullicauda IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.5.2014. (englanniksi)