Avaa päävalikko
SHARPin logo

Skinheads Against Racial Prejudice (SHARP) ovat skinheadeja, jotka vastustavat uusnatseja ja muita poliittisia rasisteja, erityisesti sellaisia, jotka pitävät itseään skinheadeina.

SHARP-skinit ovat tietoisia skinhead-alakulttuurin monikulttuurisista juurista ja paheksuvat, kuten he asian näkevät, sitä miten rasistiset skinheadit ovat "kaapanneet" alakulttuurin nimen. SHARP-logo pohjautuu levy-yhtiö Trojan Recordsin logoon. Trojan Records julkaisi lähinnä mustaa jamaikalaista skata, rocksteadya ja reggaeta. Rasisminvastaisuuden ohella SHARP-skinheadeilla ei ole virallista poliittista ideologiaa.

HistoriaMuokkaa

Alkuperäinen skinhead-alakulttuuri syntyi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1960-luvun lopulla ja siinä oli voimakkaita brittiläisiä mod- ja jamaikalaisia rude boy -vaikutteita. Tähän liittyi ska- ja soul-musiikin arvostus. Osa skinheadeista, myös mustat skinheadit, osallistui pakistanilaisten ja muiden eteläaasialaisten maahanmuuttajien pahoinpitelyihin, mutta skinhead-alakulttuuria ei kuitenkaan vielä näihin aikoihin liitetty rasismiin. 1970-luvun lopulla skinhead-alakulttuuri koki uuden tulemisen Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tässä vaiheessa uusista skinheadeista huomattava osa oli valkoisia nationalisteja, jotka saattoivat kuulua sellaisiin organisaatioihin kuin British National Front, British Movement, Rock Against Communism ja Blood and Honour. Tämän vuoksi valtavirtamedia alkoi luokitella kaikki skinheadit uusnatseiksi. Tämä white power skinhead -liike levisi myös muihin maihin, kuten Yhdysvaltoihin.

Skinheads Against Racial Prejudice syntyi New Yorkissa 1987 Marcus Pachecon aloitteesta. Hän halusi näyttää, ettei skinhead-alakulttuuri perustu rasismiin ja ääripolitiikkaan. Eräitä SHARP:n alkuajan kannattajia olivat André Schlesinger Oi!-yhtyeensä The Pressin kanssa ja Jason O´Toole hardcore punk -yhtyeensä Life's Bloodin kanssa. Vuonna 1989 Oi!:ta soittavan The Oppressed -yhtyeen Roddy Moore tapasi Yhdysvalloissa SHARP-skinheadeja. Palattuaan Yhdistyneeseen kuningaskuntaan hän alkoi mainostaa SHARP-liikettä brittiläisille skinheadeille. SHARP levisi Saksaan, ympäri Eurooppaa ja muihinkin maanosiin. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa eurooppalaisissa maissa SHARP-asenne oli enemmänkin yksilöiden itselleen omaksuma ajattelutapa kuin organisoitu liike. 2000-luvulla SHARP mielletäänkin yksilön vakaumukseksi eikä organisaatioksi.