Skarpans

Skarpans oli Bomarsundin linnoituksen vieressä Ahvenanmaan Sundissa 1810–1850-luvuilla sijainnut asutuskeskus, jota on kutsuttu ”Ahvenanmaan ensimmäiseksi kaupungiksi”.

Raunioitunut talon kivijalka Nya Skarpansissa.

Bomarsundin linnoitussuunnitelman kartta vuodelta 1830. Ympärysmuurin sisällä on Nya Skarpans, sen ulkopuolella vasemmalla Skarpansin esikaupunki ja niiden välissä Gamla Skarpansin talot.

Bomarsundin länsipuolella sijainnut Skarpans syntyi 1810-luvulla linnoituksen perustamista valmistelleiden insinöörien asuinpaikaksi ja se nimettiin paikalla sijainneen Skarpansin tilan mukaan. Linnoituksen rakennustyöt alkoivat vuonna 1832. Alkuperäinen Skarpans sai tämän jälkeen nimekseen Gamla Skarpans (vanha Skarpans), kun sen itäpuolelle, linnoituksen suunnitellun mutta rakentamatta jääneen ulkomuurin sisäpuolelle syntyi Nya Skarpans (uusi Skarpans). Lisäksi Gamla Skarpansin länsipuolelle syntyi niin sanottu Skarpansin esikaupunki. Skarpans muistutti pientä varuskuntakaupunkia suorine katuineen ja empiretyylisine puutaloineen, ja siellä oli muun muassa koulu, posti, apteekki ja kauppoja. Asukkaina oli sekä sotilaita että siviilejä. Asukasluku oli noin 400. Skarpansissa puhuttiin useaa kieltä ja se toi Ahvenanmaalle tuulahduksen kansainvälisyyttä. Skarpansilla oli vuodesta 1842 oma luterilainen Skarpansin linnanseurakunta.

Skarpansin asukkaat evakuoitiin Oolannin sodan aikana keväällä 1854, jolloin taloihin majoitettiin Bomarsundin varuskunnan avuksi lähetettyjä Suomen krenatööritarkk’ampujapataljoonan sotilaita. Bomarsundin venäläinen komendantti Jakob Bodisco määräsi Skarpansin poltettavaksi maan tasalle 3. elokuuta 1854 hieman ennen Bomarsundin taistelun alkua, jotta vihollinen ei voisi käyttää rakennuksia linnoituksen piirityksen aikana. Koska britit ja ranskalaiset tuhosivat myös linnoituksen taistelun jälkeen, Skarpansia ei rakennettu uudelleen.