Sikstus

miehen etunimi
(Ohjattu sivulta Sixtus)

Sikstus on Suomessa käytetty harvinainen miehen etunimi.[2][3] Siitä tunnetaan myös vanhempi, latinalainen nimiasu Sixtus.[4][5]

Sikstus, Sixtus
Nimipäivä  
– suomenkielinen
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä Sisto, Sixt [1]
Nimen alkuperä kreikan sana xystós ’tasoitettu, silitetty’

Digi- ja väestötietoviraston mukaan Suomessa on heinäkuuhun 2022 mennessä tilastoitu noin 80–100 Sikstus-nimistä ja noin 30–50 Sixtus-nimistä miestä.[6]

Nimen tausta ja nimipäivä muokkaa

Sixtus-nimen lähtömuotona on kreikan kielen sana ’tasoitettu, silitetty’ (xystós).[3][7] Toisen, kansanetymologisen selityksen mukaan Sixtus olisi muunnelma roomalaisesta nimestä Sextus, jonka merkitys on ’kuudes’.[1][8]

Katolisella kirkolla on ollut useita Sixtus-nimisiä paaveja. Tätä kautta nimi on päätynyt keskiajalla suomalaiseen kalenteriin: Mikael Agricola mainitsi ”Sixtus Pauin” vuoden 1544 rukouskirjassaan elokuun 5. päivän kohdalla. Hän viittasi marttyyripaavi Sixtus II:een, joka perimätiedon mukaan surmattiin 6. elokuuta 258. Kun Sixtus-nimi otettiin Suomen almanakkaan vuonna 1706, nimipäiväksi tuli 6. elokuuta.[4][9] Nimi pysyi almanakassa vuoteen 1928 asti. Suomenkielisessä kalenterissa (muttei ruotsinkielisessä) alettiin 1850-luvulla käyttää Sixtuksen sijaan kirjoitusasua Sikstus.[10][11]

Tunnettuja Sikstuksia ja Sixtuksia muokkaa

Paaveja muokkaa

Muita muokkaa

Kuvitteellisia Sixtuksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Kohlheim, Rosa & Kohlheim, Volker: Duden, Lexikon der Vornamen. Herkunft, Bedeutung und Gebrauch von mehreren tausend Vornamen, s. 229. 3., neu bearbeitete und erweiterte Auflage. Mannheim: Dudenverlag, 1998. ISBN 3-411-04943-X. (saksaksi)
  2. Kiviniemi, Eero: Rakkaan lapsen monet nimet. Suomalaisten etunimet ja nimenvalinta, s. 340. Espoo: Weilin+Göös, 1982. ISBN 951-35-2797-2.
  3. a b Vilkuna, Kustaa: Etunimet, s. 210–211. Viides painos. Toim. Pirjo Mikkonen. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-18892-6.
  4. a b Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, s. 474. Kolmas tarkistettu painos. Toim. Raisa Vuohelainen. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4.
  5. Seppo, Raivo: Eesti nimeraamat, s. 112. Tallinn: Olion, 1994. ISBN 5-460-00164-1. (viroksi)
  6. Nimipalvelu: Etunimitilasto (hakusanat ”Sikstus” ja ”Sixtus”) 18.7.2022. Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 24.7.2022.
  7. Otterbjörk, Roland: Svenska förnamn. Kortfattat namnlexikon, s. 124. Tredje upplagan. Solna: Esselte studium, 1985. ISBN 91-24-29961-8. (ruotsiksi)
  8. Hanks, Patrick & Hodges, Flavia: A Dictionary of First Names, s. 299. Oxford: Oxford University Press, 1990. ISBN 0-19-211651-7. (englanniksi)
  9. Lempiäinen, Pentti: Nimipäivättömien nimipäiväkirja, s. 178–179. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-15788-0.
  10. Blomqvist, Marianne: Förteckning över förnamnen i den finlandsvenska almanackan 1810–2000. – Från Adam till My. Ett färggrant knippe namn, s. 58. Sammanbundet av Marianne Blomqvist. Helsingfors: Helsingfors universitet, 1999. ISBN 951-45-8279-9. (ruotsiksi)
  11. Nivanka, Eino: Suomalaisen almanakan nimipäivät ja kiinteät juhlapäivät vuosina 1705–1955 – Kustaa Vilkuna, Eino Kaskimies, Gösta Hedström & Eino Nivanka (toim.) Suomen almanakan juhlakirja, s. 258–259. Helsinki: Helsingin yliopisto & Weilin+Göös, 1957.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Etunimien taivutus: Sikstus ja Sixtus (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisu)