Sivellin

Sivellin tai pensseli on maalaamisessa käytettävä työväline, joka koostuu varresta ja siihen kiinnitetyistä karvoista tai muista harjaksista. Siveltimellä voidaan maalin lisäksi levittää liimaa tai lakkaa, tai puhdistaa pintoja. Taidemaalarit käyttävät erityyppisiä siveltimiä erilaisissa maalausmenetelmissä ja erilaisten vaikutelmien aikaansaamiseen.

Kiinalainen kalligrafi Sun Xinde pitää kuvassa sivellintä itämaiseen tapaan sormenpäillään pystyasennossa ja käyttää vain harjaksen kärkeä. Länsimaissa sivellintä pidellään yleensä kuin kynää, kulmassa paperiin nähden ja varsi etusormen sivua vasten tai rystysten alapuolella.

Tyypit

Taidemaalarin siveltimet jaetaan pehmeäkarvaisiin siveltimiin ja koviin harjassiveltimiin. Pehmeitä siveltimiä ovat esimerkiksi näädän-, oravan- ja häränkarvasiveltimet sekä synteettiset pehmeäkarvaiset siveltimet. Pehmeät siveltimet kykenevät sitomaan runsaasti ohutta maalia säilyttäen samalla muotonsa, ja ne soveltuvat ohuiden väriliuosten käsittelyyn. Niitä käytetään pääasiassa vesivärimaalaukseen, mutta joskus myös akryyli- ja öljyvärimaalaukseen kuullotettaessa tai maalattaessa hyvin pieniä yksityiskohtia, tai temperan ja freskon varjostuksiin, tai keramiikan ja lasin yksityiskohtien maalaamiseen.

Kovia harjassiveltimiä tehdään sianharjaksista tai synteettisistä kuiduista. Ne ovat jäykkiä ja kimmoisia, ja ne ottavat paljon paksua maalia. Niitä käytetään erityisesti öljymaalaukseen ja akryylimaalaukseen. Ne sopivat paksujen, impastomaisten sivellinvetojen tekemiseen, suurikokoisiin maalauksiin, erikoislaatuisiin pintavaikutelmiin, frottage-vaikutelmiin sekä muottimaalauksiin.

Erityyppisiä siveltimenkärkiä. Kaksi vasemmanpuolimmaista ovat suippokärkinen pyörösivellin ja lattasivellin. Oikeanpuolimmaisin on kirjoitussivellin ja toinen oikealta laveeraussivellin.

Harjasosan ja varren liittymäkohdassa oleva hylsy määrittää siveltimen harjaksen muodon. Eri sivellintyyppejä ovat pyöreät siveltimet, lattasiveltimet sekä viistosiveltimet. Pyöreän siveltimen harjas on poikkileikkaukseltaan pyöreä, ja sen kärki on pyöristetty tai suippeneva. Lattasivellin on litteä ja sen kärki tasainen. Viistosivellin on litteä kuten lattasivellin, mutta sen kärki on pyöristetty.

Sivellinkoot merkitään numerosta 00 noin numeroon 16. Siveltimen varren koko on suhteessa harjasosan kokoon. Vesivärisiveltimet ovat 17–20 senttimetrin mittaisia, ja öljy-, alkydi- ja akryylisiveltimet 30–35 senttimetrin mittaisia.

Tavallisten siveltimien lisäksi on olemassa apukäyttöön tarkoitettuja erikoissiveltimiä. Näitä ovat esimerkiksi sulkasiveltimet, sulatussiveltimet ja sudit, mallinesiveltimet, töpötyssiveltimet, vernissasiveltimet sekä itämaiset siveltimet.

Historia

Varhaisimmat siveltimet tehtiin yleensä eläinten harjaksista, jotka sidottiin tikun päähän, tai pehmeistä karvoista, jotka kiinnitettiin sulkaan. Muinaisessa Egyptissä käytettiin ruokosiveltimiä, joissa ruo'on toinen pää murskattiin ja kuidut eroteltiin ja sidottiin. Euroopassa pehmeiden siveltimien varret kiinnitettiin 1800-luvulle saakka sulkien avulla, jolloin ne olivat aina pyöreitä. Metallihylsyjen käyttöönoton myötä siveltimistä voitiin tehdä myös litteitä.

Valmistus

Siveltimen karvan tuottavat erikoistuottajat, jotka ovat sitoneet ja leikanneet sen oikeanlaatuiseksi ja -kokoiseksi. Siveltimenvalmistaja kerää karvatukot sylinterinmuotoiseen astiaan eli sormustimeen, jonka avulla hän asettaa kaikki päät samalle tasolle. Hän valitsee kerrallaan oikean määrän karvoja ja muotoilee tukon oikean muotoiseksi pienemmässä sormustimessa. Hän sovittaa karvan hylsyyn ja varmistaa että karvojen näkyvät osat ovat samanmittaiset. Pitkät harjakset ja nailonsiveltimet eivät kaipaa sitomista, mutta suuret näädänkarvasiveltimet sidotaan puuvillalangalla. Viistosiveltimien hylsyt latistetaan pihdeillä. Hylsyt liimataan varsiin ja pyölletään koneessa, jotta ne puristuvat varsien ympärille. Irtokarvat nypitään pois ja sivellin kastellaan laimeaan liimaliuokseen, jotta sen muoto säilyy. Näädänkarvasiveltimien kärjen valmistaja muotoilee oikeaoppisesti huultensa välissä.

Huolto

Sivellin on pestävä käytön jälkeen, jottei maali koveta sitä käyttökelvottomaksi. Siveltimet pestään vedellä (akryyli- ja vesivärien käytön jälkeen) tai lakkabensiinillä (öljyvärien käytön jälkeen). Värin kuivumisesta riippuu se, kuinka nopeasti käytön jälkeen sivellin on pestävä.

Lähteet

• Smith, Ray: Taiteilijan käsikirja. Otava, 1997 (alkuteos 1987). ISBN 951-1-111191-1.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sivellin Wikimedia Commonsissa