Avaa päävalikko

Sittas (k. 538 tai 539) oli roomalainen sotilas. Hän palveli keisari Justinianus I:n aikana magister militumina ja oli naimisissa keisarinna Theodoran siskon Comiton kanssa. Sittas komensi roomalaisia joukkoja Rooman ja Persian välisessä sodassa joka käytiin vuosina 527–532.

Sittas palveli upseerina Justinianuksen henkivartiostossa, kun tämä oli vielä magister militum. Vuonna 527 Sittas ja Belisarius johtivat roomalaista ryöstöretkeä Persarmeniaan. He tekivät myös toisen retken samana vuonna, mutta Aratiuksen ja Narseksen johtamat persialaiset kukistivat heidät.

Vuonna 528 Justinianus teki Sittaasta magister militum per Armeniam. Tämä oli uusi virka ja Sittas oli sen ensimmäinen haltija. Ollessaan Armeniassa Sittas kukisti tzanit ja pakotti heidät omaksumaan kristinuskon ja palvelemaan Rooman armeijassa. Vuonna 530 Justinianus teki Sittaasta magister militum praesentaliksen, mutta määräsi tämän jäämään Armeniaan uuden magister militum per Armeniamin Dorotheoksen kanssa. Sittas ja Dorotheus saivat pian kuulla että persialaiset aikoivat hyökätä Armeniaan. Tämän kuultuaan he tekivät yllätyshyökkäyksen persialaisten leiriä kohtaan. Myöhemmin Sittas ja Dorotheos kukistivat persialaiset Satalan luona. Taistelu voitettiin koska Sittas käytti sotajuonta.

Callinicumin taistelun aikana Sittas oli Armeniassa. Sen jälkeen kun Belisarius oli joutunut palaamaan Konstantinopoliin Justinianus määräsi Sittaan huolehtimaan alueen puolustuksesta. Kun persialaiset hyökkäsivät Martyropolista vastaan saapui Sittas suuren armeijan ja Hermogeneen kanssa paikalle. Persialaiset lopettivat Martyropoliksen piirityksen pian tämän jälkeen.

Rauhasopimus Persian ja Rooman välillä saatiin allekirjoitettua vuonna 532. Tämän jälkeen Sittas palasi Konstantinopoliin, jossa hänet nimitettiin patriisiksi ja nimellisesti vuoden 536 konsuliksi ("ex consule"). Vuonna 535 Sittas kukisti bulgaarit Moesiassa.

Vuonna 538 tai 539 Justinianus lähetti Sittaan taas Armeniaan, jossa oli syttynyt kapina. Aluksi Sittas yritti taltuttaa armenialaiset rauhanomaisin keinoin, mutta Justinianuksen painostuksesta hänen oli käytettävä voimakeinoja. Sittas hyökkäsi tämän jälkeen armenialaisten kimppuun Oenochalaconissa mutta kaatui seuranneessa taistelussa.

LähdeMuokkaa

  • Jones et. al.: The Prosopography of the Later Roman Empire: A. D. 527-641, s. 1160-1162. Cambridge University Press, 1992. ISBN 0521201608.