Sipulinurmikka
Sipulinurmikka (Poa bulbosa) on mätästävä, heinäkasvien heimoon kuuluva kasvilaji.
| Sipulinurmikka | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Alaheimo: | Pooideae |
| Suku: | Nurmikat Poa |
| Laji: | bulbosa |
| Kaksiosainen nimi | |
| Muunnokset | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaa.jpg)
Sipulinurmikka kasvaa tavallisesti noin 15–30 cm korkeaksi. Kasvin tyvi on sipulimaisesti turvonnut ja paksujen, vanhojen, harmaankuultavien lehtituppien peittämä. Miltei rihmamaiset, ohuet lehdet ovat 3–6 cm pitkiä ja 1–1,5 mm leveitä. Lehtilapa on tasasoukka, kärki keulamainen ja lehtilavan keskisuonen molemmin puolin on vaaleanvihreä juova. Lehden kieleke on 2–3 mm pitkä ja suippo. Lehtituppi on avoin. Sipulinurmikan röyhy on 3–4 cm pitkä, kartiomainen ja kapeahko. Tähkylät ovat 2–10-kukkaisia, litteitä, puikeita tai soikeita ja tavallisesti itusilmuisia ja lopulta ruskehtavia. Kaleet ja ulkohelve ovat teräväselkäisiä. Ulkohelve on viisisuoninen ja vihneetön. Sipulinurmikka kukkii Suomessa kesäkuussa.[2][3]
Levinneisyys
muokkaaSipulinurmikan päälevinneisyysalue ulottuu Pohjois-Afrikasta, Pyreneiden niemimaalta ja Ranskasta itään läpi Etelä- ja Keski-Euroopan Turkkiin, Ukrainaan, Etelä-Venäjälle ja Keski-Aasiaan saakka. Satunnaisemmin lajia tavataan Englannissa, Skandinavian ja Suomen eteläosissa, Pohjois-Saksassa ja -Puolassa, Baltiassa ja Länsi-Venäjällä. Tulokkaana laji on levinnyt myös Yhdysvaltoihin ja Australiaan.[4]
Suomessa sipulinurmikka on hyvin harvinainen uustulokas. Sitä on tavattu joissakin Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikkokaupungeissa sekä Etelä-Suomessa myös sisämaassa.[5][6]
Elinympäristö
muokkaaSipulinurmikka viihtyy kuivilla kasvupaikoilla erityisesti hiekkamaalla. Suomessa sitä on tavattu satamissa, myllyillä, rautateillä ja kallioniityillä.[5]
Lähteet
muokkaa- Ursing, Björn & Wanntorp Hans-Erik & Hiitonen, Ilmari [kääntäjä] & Kurtto, Arto [toimittaja] & Helyranta, Leena [toimittaja]: Otavan värikasvio, uudistettu laitos. Otava, 2005. ISBN 9789511196631
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ ITIS (englanniksi) Viitattu 30.10.2013.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 584, 588.
- ↑ Otavan värikasvio 2005, s. 60.
- ↑ Den virtuella floran: Knölgröe (myös levinneisyyskartat). Viitattu 30.10.2013. (ruotsiksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 588.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2013: Kasviatlas 2012: Sipulinurmikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 30.10.2013.