Siniritariyökkönen
Siniritariyökkönen (Catocala fraxini) on ritariyökkösiin kuuluva, kookas perhoslaji. Se on Suomen kookkain yökköslaji ja muutenkin yksi suurikokoisimmista perhoslajeista.
| Siniritariyökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Ritariyökköset Catocalinae |
| Suku: | Catocala |
| Laji: | fraxini |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Catocala fraxini |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Siniritariyökkönen on huomattavan kookas laji, ja sen siipienkärkiväli vaihtelee 86–96 mm. Siipien vaalean alapinnan ansiosta lennossa laji näyttää helposti tätäkin suuremmalta. Etusiipien harmaankirjava kuviointi naamioi kuitenkin lepäävän perhosen erinomaisesti ympäristöönsä. Etusiivet ovat kauttaaltaan harmaan eri sävyjen kuvioimat ja niissä on selvästi erottuva vaalea täplä sekä jyrkästi mutkitteleva ulompi poikkiviiru. Etusiiven keskiosa on siiven etureunan puolelta selvästi tummentunut ja siinä erottuu harmaankirjava munuaistäplä. Takasiivet, jotka jäävät perhosen levätessä etusiipien alle piiloon, ovat tummat ja niiden poikki kulkee leveä, vaaleansininen poikkiraita. Erityisesti takasiipien värityksen vuoksi siniritariyökköstä ei ole mahdollista sekoittaa muihin perhoslajeihin.[1][2][3]
Lajista tunnetaan etusiiviltään vihertävän harmaa värimuoto f. moerens.[3]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Laji esiintyy Euroopassa ja Aasian pohjoisosissa. Harhailijoita on tavattu Islannissa saakka.[3] Suomessa se on sukunsa yleisin laji ja yleinen lähes koko maassa ja havaintoja on pohjoisinta Lappia myöten. Aikuiset perhoset lentävät yhtenä sukupolvena alkusyksyllä elokuun puolivälistä lokakuun alkuun, huipun ollessa elo-syyskuun vaihteessa.[4]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Siniritariyökkönen viihtyy lehdoissa sekä lehti- ja sekametsissä, mutta myös kulttuuriympäristöissä kuten puistossa ja puutarhoissa. Laji lentää öisin ja hakeutuu usein valolle. Ehkä helpoimmin siniritariyökkösen tapaakin ulkovalojen läheisyydestä. Aikuisia perhosia houkuttelee valoakin tehokkaammin ateriointi perhosbaareissa[5]. Hyvinä vuosina laji voi olla erittäin runsaslukuinen, kun huonompina havaintoja tehdään vain harvakseltaan.[3] Kookas ritariyökkönen on lepakoille mieluinen saalis.lähde?
Munat talvehtivat.[3]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää pääasiassa metsähaavalla (Populus tremula), mutta myös monilla muilla lehtipuilla kuten koivuilla (Betula) ja lehtosaarnella (Fraxinus excelsior).[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/c/catocala_fraxini.html
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2451
- ↑ a b c d e f Mikkola K, Jalas I. Suomen perhoset. Yökköset 2. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava 1979. ISBN 951-1-04297-1 s. 119–120.
- ↑ http://wibe.ath.cx/Lepidoptera/Noctuidae/Catocala/fraxini/Catocala%20fraxini.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.ess.fi/?article=205417
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Perhoset: Siniritariyökkönen
- Suomen perhostutkijain seura (Arkistoitu – Internet Archive)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums[vanhentunut linkki] (saksaksi)
- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)