Avaa päävalikko

Sinipyrstö (Tarsiger cyanurus) on sieppojen heimoon kuuluva vähän punarintaa suurempi euraasialainen lintulaji.

Sinipyrstö
Red-flanked Bluetail.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Sinipyrstöt Tarsiger
Laji: cyanurus
Kaksiosainen nimi

Tarsiger cyanurus
(Pallas, 1773)

Synonyymit
  • Luscinia cyanura
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Sinipyrstö Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Sinipyrstö Commonsissa

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäköMuokkaa

Linnun pituus on 14 cm, siipien kärkiväli 21–24,5 cm ja paino keskimäärin 12–15 g. Pää on iso, muodoltaan lähellä sieppoja. Sinipyrstöllä on kaikissa puvuissa oranssinpunaiset kyljet ja sininen pyrstö. Juhlapukuinen koiras on päältä kokonaan sininen, vatsa ja kurkku ovat valkoiset. Naaras ja nuori ovat yleisväritykseltään ruskeita.

ÄäniMuokkaa

Sinipyrstö huomataan usein kirkkaasta ja voimakkaasta laulustaan, joka muistuttaa hieman leppälintua. Laulun säe on tyypillinen, esimerkiksi ”tidy tidy tyty tidydydydy”. Varoitusääni on ”iih”.

LevinneisyysMuokkaa

Sinipyrstö pesii Pohjois-Aasiassa Japania myöten, Siperiassa ja Luoteis-Venäjällä. Erillinen populaatio elää etelämpänä Afganistanista Kiinaan ulottuvalla alueella. Suomessa se pesii melko harvalukuisena, mutta yleistyvänä Itä-Suomessa, Kainuussa ja Etelä-Lapissa. Lajin levinneisyysalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, ja sen eurooppalainen populaatio on 20 000–41 000 yksilöä. Lajin talvehtimisalueet sijaitsevat Kaakkois-Aasiassa. Suomessa laji on pesimäalueiden ulkopuolella harvinainen, etelärannikolta on vain muutamia havaintoja koko historian ajalta.[2]

ElinympäristöMuokkaa

Suomessa sinipyrstöt viihtyvät vanhoissa kuusikoissa ja aarniometsissä. Aasiassa elinympäristö on laveampi ja laji elää myös esimerkiksi puutarhoissa ja metsiköissä. Japanissa lajia tavataan vuoristoissa kolmen kilometrin korkeudelle saakka missä puut, pääasiassa koivut, ovat kitukasvuisia ja vain pari–kolme metriä korkeita. Himalajalla laji voi pesiä jopa neljän kilometrin korkeudella. Muuttoaikana lajia voidaan havaita monenlaisissa ympäristöissä.

LisääntyminenMuokkaa

Pesä on kannossa, mättäässä tai puunjuurten onkalossa. Naaras munii toukokuun lopulla tai kesäkuussa 5–7 valkeahkoa munaa. Naaras yksin hautoo, haudonta-ajan pituutta ei tunneta. Poikaset jättävät pesän noin kahden viikon ikäisinä. Pesii toisinaan kahdesti kesässä. Pesimäbiologia tunnetaan puutteellisesti.

RavintoMuokkaa

Sinipyrstö on hyönteissyöjä, joka pesimäajan ulkopuolella syö lisäksi marjoja ja siemeniä.

LähteetMuokkaa

  • Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa, V. – Oxford University Press. Hongkong. ISBN 0-19-857508-4

ViitteetMuokkaa

  1. BirdLife International: Tarsiger cyanurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 14.2.2014. (englanniksi)
  2. Rariteettikomitea