Sinipantaheinä
Sinipantaheinä (Setaria pumila) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, pantaheinien (Setaria) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on keskikokoiseksi kasvava yksivuotinen heinälaji, joka muodostaa löyhiä mättäitä. Sinipantaheinä muistuttaa jonkin verran polvipantaheinää (Setaria parviflora), mutta lajit ovat erotettavissa tähkylöiden sekä koko kukinnon koon perusteella.[1]
| Sinipantaheinä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Pantaheinät Setaria |
| Laji: | pumila |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Setaria glauca |
|
| Katso myös | |
Sinipantaheinä on kasvutavaltaan maanmyötäinen tai polveileva, ja sen varret voivat kasvaa noin 30–40 cm korkeiksi. Lehdet ovat harmaanvihreitä, tasapintaisia sekä tyvistään hieman karvaisia. Lehtitupet ovat kaljuja. Sinipantaheinän kukintona on tiivis, lieriömäinen röyhy, jonka jokaisessa haarassa on vain yksi tähkylä. Tähkylät ovat noin 3 mm pitkiä ja niissä on useita, tavallisesti punakeltaisia vihneitä. Vihneet ovat yleensä noin kolme kertaa tähkylöitä pidempiä. Sinipantaheinä kukkii elo–syyskuussa.[1]
Sinipantaheinää tavataan laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla[2]. Sinipantaheinää tavataan muun muassa koko Euroopassa Britteinsaarten ja Pohjoismaiden eteläpuolella[2]. Ison-Britannian ja Pohjoismaiden eteläosissa sinipantaheinää tavataan satunnaisena[2] ja Suomessa siitä on useita havaintoja eri puolilta maata, lähinnä eteläisestä Suomesta sekä muutamilta paikoilta Pohjanmaan rannikkoseuduilta[3]. Sinipantaheinä on Suomessa vieraslaji.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Den virtuella floran: Grå kavelhirs (Setaria pumila) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.1.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Den virtuella floran: Grå kavelhirs (Setaria pumila) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.1.2021.
- ↑ Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Sinipantaheinä (Setaria pumila) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 5.1.2021.
Aiheesta muualla
muokkaa- Laji.fi: Sinipantaheinä (Setaria pumila)
- JSTOR Global Plants: Setaria pumila (englanniksi)
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Setaria pumila (englanniksi)
- Global Biodiversity Information Facility (GBIF): Setaria pumila (englanniksi)
- Flora of North America: Setaria pumila (englanniksi)
- Flora of China: Setaria pumila (englanniksi)