Sinipantaheinä

putkilokasvilaji

Sinipantaheinä (Setaria pumila) on heinäkasvien (Poaceae) heimoon, pantaheinien (Setaria) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on keskikokoiseksi kasvava yksivuotinen heinälaji, joka muodostaa löyhiä mättäitä. Sinipantaheinä muistuttaa jonkin verran polvipantaheinää (Setaria parviflora), mutta lajit ovat erotettavissa tähkylöiden sekä koko kukinnon koon perusteella.[1]

Sinipantaheinä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Pantaheinät Setaria
Laji: pumila
Kaksiosainen nimi

Setaria pumila
(Poir.) Roem. & Schult.

Synonyymit

Setaria glauca

Katso myös

  Sinipantaheinä Wikispeciesissä
  Sinipantaheinä Commonsissa

Sinipantaheinä on kasvutavaltaan maanmyötäinen tai polveileva, ja sen varret voivat kasvaa noin 30–40 cm korkeiksi. Lehdet ovat harmaanvihreitä, tasapintaisia sekä tyvistään hieman karvaisia. Lehtitupet ovat kaljuja. Sinipantaheinän kukintona on tiivis, lieriömäinen röyhy, jonka jokaisessa haarassa on vain yksi tähkylä. Tähkylät ovat noin 3 mm pitkiä ja niissä on useita, tavallisesti punakeltaisia vihneitä. Vihneet ovat yleensä noin kolme kertaa tähkylöitä pidempiä. Sinipantaheinä kukkii elo–syyskuussa.[1]

Sinipantaheinää tavataan laajalti pohjoisella pallonpuoliskolla[2]. Sinipantaheinää tavataan muun muassa koko Euroopassa Britteinsaarten ja Pohjoismaiden eteläpuolella[2]. Ison-Britannian ja Pohjoismaiden eteläosissa sinipantaheinää tavataan satunnaisena[2] ja Suomessa siitä on useita havaintoja eri puolilta maata, lähinnä eteläisestä Suomesta sekä muutamilta paikoilta Pohjanmaan rannikkoseuduilta[3]. Sinipantaheinä on Suomessa vieraslaji.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Den virtuella floran: Grå kavelhirs (Setaria pumila) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.1.2021. (ruotsiksi)
  2. a b c Den virtuella floran: Grå kavelhirs (Setaria pumila) — Norra halvklotet Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.1.2021.
  3. Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Sinipantaheinä (Setaria pumila) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 5.1.2021.

Aiheesta muualla

muokkaa