Sinikurkkumaluri

malurien heimoon kuuluva varpuslintulaji

Sinikurkkumaluri (Malurus cyaneus) on australialainen malurien heimoon kuuluva varpuslintu.

Sinikurkkumaluri
Uros ja naaras
Uros ja naaras
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Malurit Maluridae
Suku: Malurit Malurus
Laji: cyaneus
Kaksiosainen nimi

Malurus cyaneus
(Ellis, 1782)

Katso myös

  Sinikurkkumaluri Wikispeciesissä
  Sinikurkkumaluri Commonsissa

Koko ja ulkonäkö muokkaa

Linnun pituus on 13–14 cm ja paino noin 10 g. Juhlapukuinen koiras on huomiota herättävän värikäs: päässä ja yläselässä on turkoosia, rinnassa ja pyrstössä kirkkaan tummansinistä ja mustaa, vatsa on valkoinen ja siivet ruskeat. Naaras on päältä ruskea ja alapuolelta likaisen valkoinen. Nokka on hiukan alaspäin käyrä ja pitkä pyrstö sojottaa usein pystyssä. Koiraan nokka on musta kaikissa puvuissa, naaraan ruskea. Liikkuvat usein pienissä parvissa.

Esiintyminen muokkaa

Australian kaakkoisosat ja Tasmania. Laji on monin paikoin hyvin runsas ja kanta on elinvoimainen.

Elinympäristö muokkaa

Vaatimaton elinympäristönsä suhteen, sillä lajille kelpaavat kaikenlaiset matalakasvuiset pensaikot ja tiheiköt niin autiomaassa kuin puutarhoissa.

Lisääntyminen muokkaa

Soidinaikana koiras voi keräillä keltaisia lehtiä ja esitellä niitä naaraalle. Laji on moniavioinen. Niin koiraalla kuin naaraalla voi olla useita parittelukumppaneita. Kupolimainen, ruohoista kudottu pesä on matalalla heinikossa tai pensaassa. Kulkuaukko on pesän yläosan sivulla. Munia on 3 tai 4. Pesyeitä on kauden aikana 3 tai 4. Aikaisten pesyeiden varttuneet poikaset auttavat emoja seuraavien pesyeiden hoidossa.

Ravinto muokkaa

Pienet selkärangattomat.

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. BirdLife International: Malurus cyaneus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2014. (englanniksi)