Avaa päävalikko

Simon Parviainen (25. kesäkuuta 181223. joulukuuta 1877) oli kauppias, tehtailija ja laivanvarustaja Joensuussa ja Pietarissa.

Pohjois- ja Raja-Karjalasta lähtöisin olevasta Parviaisten ns. Kiihtelysvaaran Oskolan sukuhaarasta useat suvun jäsenet ja heidän puolisonsa ovat kohonneet merkittäviksi kauppiaiksi tai tehtailijoiksi ja vaikuttaneet muillakin aloilla 1800-luvulta alkaen. Tämän sukuhaaran vanhin on Antti Ollinpoika Parviainen (syntynyt 1674, kuollut 27. toukokuuta 1737 Kiihtelysvaaran Oskolassa).[1][2][3]

Simon Parviainen[4] oli kauppias Kiihtelysvaarasta, Oskolan sukuhaaraa. Hän harjoitti kaupankäyntiä Joensuussa jo ennen kaupungin perustamista 1848 ja hankki porvarioikeudet perustetussa kaupungissa kuten nuoremmat veljensä Henrik Parviainen, Petter Parviainen ja Erik Parviainen sekä Jyväskylässä Michel Parviainen. Erik Parviainen hankki porvarioikeudet, mutta teki konkurssin 1860. Tämän jälkeen hän kuolemaansa saakka työskenteli veljensä Simon Parviaisen apuna.

Simon Parviaisen oma talo oli korttelin 44 tontilla 5 (vanha numerointi), Torikadun ja Suvantokadun kulmassa. Hän omisti kaikkiaan kuusi tonttia, ja 1862 hän rakensi komean asunnon kaupungin eteläkärkeen Koulu- ja Kalevankadun väliin. Myöhemmin se siirtyi pormestari J.A.Nystenin omistukseen, mutta purettiin 1959. Simon Parviainen rakennutti muitakin taloja 1850-1860-luvulla. Mm. Rantakatu 7:ssä sijaineen talon hän myi tohtori H.Hällströmille, ja sitä kutsuttiinkin Hällströmin taloksi.[5]Se purettiin 1956. Simon Parviainen harjoitti aluksi etenkin voi- ja viljatukkukauppaa sekä rihkamakauppaa markkinoilla.

Simon Parviainen hankki 1856 kumppaninsa A.J.Mustosen kanssa N.L.Arppelta Utran sahan Joensuun pohjoispuolelta. Samana vuonna sama omistaja myi Parviaiselle ja Mustoselle Puhoksen sahan. 1860 Parviainen ja Mustonen ostivat Ilajan ja Käenkosken harkkohytit.

1862 Ivan Kononoffin perustamassa Haukipuron olutpanimossa Simon Parviainen oli osakkaana ja v.1877 hänellä oli n. 1/5 osuuksista.

1871 Simon Parviainen veljensä Petter Parviaisen ja vävynsä Fritiof Napoleon Neppenströmin kanssa perusti paloviinatehtaan. Polttimo sijaitsi kaupungin laidalla hautausmaan ja Pielisjoen välissä ja tislaamo keskellä kaupunkia Malmi- ja Torikadun kulmassa. Myöhemmin tuotantolaitosta kutsuttiin Neppenströmin ränniksi.

Jo vuonna 1852 Simon Parviainen oli mukana ensimmäisessä höyrylaivayhtiössä. 1856 Simon Parviainen ja Mustonen hankkivat kolmimastoparkin "Toivo". Se oli ensimmäinen alus, joka kulki uuden Saimaan kanavan läpi Itämerelle. Myös Joensuun ensimmäinen matkustajahöyrylaiva voidaan kirjata Simon Parviaisen nimiin, muina osakkaina Reinhold Ryynänen ja Miron Smirnoff. Se valmistui 1865, ja sen nimi oli Joensuu. Samana vuonna Simon Parviainen hankki veljiensä kanssa matkustaja- ja rahtilaivan Väinämöinen. Se purjehti aina Lyypekkiin asti. Todennäköisesti Simon Parviainen oli osakkaana lisäksi laivoissa Karjalainen, Merkurius ja Ilmarinen.

1866 Simon Parviainen keskittyi teollisuudesta kaupankäyntiin Pietarissa. Parviainen perusti silloin 1. luokan kauppahuoneen eli tukku- ja viljatuotteiden kaupan "Parviainen & Co." Pietariin, osoitteeseen Nikolajevskajan Rantakatu 29. Myöhemmin sitä hoitivat poika Johan (Janne) Parviainen, tytär Anna Åkerstedt (o.s. Parviainen ) ja hähen miehensä, kauppaneuvos J.W.Åkerstedt sekä Otto Otonpoika Brunström. Yhtiö laajeni myös metalliteollisuuteen: ns. Staryi Parviainen (Vanha Parviainen) ja alabasteritehtaaseen.[4]

Simon Parviaisen vaimo oli Hedvig Forsell (16.tammikuuta 1810 – 5.tammikuuta 1869). Heillä oli viisi lasta. Poika ja vävyt olivat huomattavia kauppiaita:

  • poika Johan (Janne) Parviainen (8. helmikuuta 1840 – 20. kesäkuuta 1902), kauppias, Pietari [6][7]
  • tytär Anna Parviainen, myöhemmin Anna Åkerstedt (13. marraskuuta 1841 – 3.maaliskuuta 1902), mies kauppaneuvos J.W.Åkerstedt Pietarissa[8][9] [10]
  • tytär Elise (Elin) Parviainen, myöhemmin Elise Brunström (5. lokakuuta 1849 – ), mies kauppias Otto Leopold Brunström, poika Otto Otonpoika Brunström, tehtailija Pietarissa, mm. "Parviainen & Co." alabasteritehtaan johtaja 1914.
  • tytär Maria Kristina Parviainen, myöhemmin Maria Kristina Neppenström (11. heinäkuuta 1847 – 24. tammikuuta 1898, mies kauppaneuvos Frithiof Napoleon Neppenström, Joensuu

Simon Parviainen oli oman työnsä ohella uuden Joensuun kaupungin kantavia voimia. 1849, kun koko Joensuu oli vielä melkein kokonaan metsää, suota ja peltoa, Simon Parviainen oli kadunrakennustoimikunnassa A.J.Mustosen ja Theodor Tolpon kanssa. He vastasivat kaupunkikuvan muodostumisesta. Simon Parviainen oli myös kaupunginvanhimpia (nykyään kaupunginvaltuutettu) ja järjestysoikeuden vannotettu apujäsen sekä kaupungin rakennuslainavarojen toimikunnan jäsen. Hän urakoi Theodor Tolpon kanssa kaupungin ruiskuhuoneen.

Simon Parviainen kuoli jouluaatonaattona 1877, ja hänet on haudattu Joensuun hautausmaalle.[11][12][13]

LähteetMuokkaa

  1. Maija Parviainen: Parviisii. Parviaisten Sukuseura ry, 2005. ISBN 952-91-9111-1. (suomeksi)
  2. Kalevi Ahonen ym.: Joensuun kaupungin historia I. , 1985. ISBN 951-99624-7-6. (suomeksi)
  3. Pasi Tuunainen: Elämää entisajan Joensuussa, Joensuun kaupunki 1848-1998. Pohjois-Karjalan historiallinen yhdistys. ISBN 951-96664-5-1. (suomeksi)
  4. a b Esko Järvelin: Konstiniekkoja ja kauppamiehiä. Joensuu-seura ry., 1981. ISBN 951-99329-4-1. (suomeksi)
  5. tohtori H.Hällströmin talo Finna.fi. 1888?. Museovirasto. Viitattu 15.8.2017. (suomeksi)
  6. Max Engman: Pietarinsuomalaiset. , 2005. ISBN 951-0-27902-1.. (suomeksi)
  7. VES St.Peterburg (Johan (Janne) Simonpoika Parviaisen leipäkaupan ja Johan Heikinpoika Parviaisen valimon mainos) VES Peterburg, Pietarin osoitekalenteri, sivu 301. 1897. Pietari. Viitattu 14.9.2017. (venäjäksi)
  8. Digi - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot (J.W.Åkerstedtin negrografi) Wiipuri. 13.1.1909. Viipuri: Kansalliskirjasto. Viitattu 14.9.2017. (suomeksi)
  9. Завод оцинкованного железа Парвиайнена (Staryi Parviaisen tehdas) Citywalls. Pietari. Viitattu 14.9.2017. (venäjäksi)
  10. kauppaneuvos Åkerstedt finna.fi. Museovirasto. Viitattu 15.8.2017. (suomeksi)
  11. Digi – Kansalliskirjaston digitoidut aineistot (Simon Parviaisen kuolinilmoitus) Karjalatar-lehti. 28.12.1877. Joensuu: Kansalliskirjasto. Viitattu 15.9.2017. (suomeksi)
  12. Simon Parviainen – Find a Grave memorial (Simon Parviaisen hauta) Find A Grave. Viitattu 15.9.2017. (englanniksi)
  13. Private User: Simon Parviainen Geni. Viitattu 15.9.2017. (suomeksi)