Simeon Uusteologi
Simeon Uusteologi (m.kreik. Συμεὼν ὁ Νέος Θεολόγος, Symeōn ho Neos Theologos, n. 957-1037 jaa.) oli bysanttilainen munkki ja runoilija, ja erityisesti ortodoksisen kirkon merkittävä teologinen ajattelija. Hän on yksi kolmesta henkilöstä, joka on saanut teologin arvonimen ortodoksisessa kirkossa. Simeonia pidetään klassisena mystikkona ja Pyhän Hengen roolia pohtineena teologina. Hän eli ensin maallista elämää, mutta muutti 27-vuotiaana luostariin ja vietti eri luostareissa lopun ikänsä. Hänet myöhemmin julistettiin pyhimykseksi.[1]
Simeon oli tuottelias kirjailija. Häneltä on säilynyt noin 92 opetuspuhetta ja 55 hymniä. Puheissaan hän käsittelee kristillisiä aiheita kuten katumusta, rukousta, hengellistä ohjausta, ehtoollista, Pyhän Hengen kastetta, yhdistymistä Jumalaan ja ihmisen jumalalistumista. Hymneistä parhaiten tunnettuja ovat ne, joissa Simeon kuvailee Jumalan ja ihmisen välistä suhdetta. Yksi Simeonin hymneistä kuuluu rukouksiin, jotka luetaan ennen ehtoollista.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b 12.3.2017 | Suomen ortodoksinen kirkko ort.fi. Viitattu 10.9.2017.