Siliävuoren kalliomaalaus

Siliävuoren kalliomaalaus sijaitsee Virmojärven rannalla Luumäellä Etelä-Karjalassa. Pahoin haalistunut kalliomaalaus on ajoitettu kivikaudenloppuun tai pronssikauden alkuun, ja sen on löytänyt Timo Miettinen vuonna 1980.[1][2]

Siliävuoren kalliomaalaus
Sijainti

Siliävuoren kalliomaalaus
Koordinaatit 61°2′42.2798″N, 27°21′13.2547″E
Valtio Suomi
Historia
Tyyppi kalliomaalaus
Huippukausi kivikausi
Kaupunki Luumäki

Kallio ja sen sijainti muokkaa

Siliävuoren länsipuolen jyrkänteisiin kuuluva pystykallio on korkea ja putoaa Siliävuoren itäpuolella ja eteläpäässä suoraan Virmojärveen. Maalausalue sijaitsee kallion keskikohdilla ja aukeaa länsilounaaseen. Punaväriä on laajalti, ja sen alueen keskellä on pystysuora ja leveähkö kalliohalkeama.[1][3]

Virmojärvi on osa Väliväylän suuntaan jatkuvaa järvien ketjua, jotka laskevat tässä kohtaa Tuohtiaiseen. Kun aikoinaan Väliväylää pitkin pystyi melomaan Saimaalta Päijänteeseen, oli reitti ihmisille erittäin tärkeä. Tämän vuoksi seudulta on löytynyt paljon kalliomaalauksia.[4]

Maalaus muokkaa

Punaväriä näkyy pitkällä matkalla, mutta selviä kuvioita hahmottuu vain muutamia. Punaväriä esiintyy 1,8−3 metriä vedenpinnan yläpuolelta. Pääryhmäksi voidaan nimetä kuvioryhmä, joka erottuu selvimmin. Siihen on maalattu tikkumaisilla vedoilla peura tai hirvi (77 senttimetriä), jolla näyttää olevan kolme jalkaa. Vastaavia kaksijalkaisia eläinmerkkejä esiintyy joissakin muissa kalliomaalauksissa, joten kolmannen jalan tulkinnaksi voidaan ottaa ihmishahmo, joka seisoo eläimen takana. Tällaisia kuviopareja tunnetaan muissakin kohteissa Suomessa. Näissä ihminen koskettaa kädellä tai sauvalla eläintä takaapäin. Vasemmalle katsovan kolmijalkaisen hirven alapuolella on vaakasuuntainen käärmemäinen kuvio, selvästi erottuva rasti (13 senttimetriä), kolme pystyviivaa sekä näistä kuvioista oikeallepäin maalattuja epämääräisiä kuvioita. Niissä on tunnistettu pieneläimiä tai venemäisiä kuvioita.[5][1][4]

Pääryhmän oikealle puolelle on kallion halkeaman ympärille maalattu joitakin kuvioita. Alempana erottuu pystyviivoja ja rakenteita, joista tunnistaa laatikkomaisia sulkeumia. Ylempänä on vasemmalle katsova hirvi, joka on maalattu ääriviivoin. Hirven pää on suuri suhteessa muuhun vartaloon. Sen alle on kuvattu tasapohjainen venekuvio viidellä miehistöviivalla. Halkeaman oikealla puolella on puuroutunutta punaväriä. Vaikuttaa siltä, että paikkaa valittaessa halkeamalla on ollut keskeinen merkitys.[5][4]

Pääryhmästä muutaman askeleen päässä vasemmalle on kahden koukkupolvisen ja kätensä ylös ojentavan ihmishahmon jäänteet. Ne on kuvattu vierekkäin, mutta ne ovat eripituisia.[5][3]

Kuvakenttä on nykyään samea johtuen kuvioiden pinnalle saostuneiden mineraalien kerroksista. Kylmien ja kosteiden säiden vallitessa kuviot voivat näkyä paremmin, ja silloin on mahdollista tehdä uusiakin löytöjä.[4]

Lähteet muokkaa

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Lahelma, Antti: A Touch of Red: Archaeological And Ethnographic Approaches To Interpreting Finnish Rock Paintings. väitöskirja julkaistu sarjassa Iskos 15. Vaasa: The Finnish Antiquarian Society, 2008. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Muinaistaideyhdistys: Siliävuori[vanhentunut linkki]
  • Luukkonen, Ismo: Siliävuori
  • Muinaisjäännösrekisteri: Siliävuoren kalliomaalaus Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 30.11.1999. Museovirasto. Viitattu 6.11.2013.

Viitteet muokkaa

  1. a b c Museovirasto: Siliävuori
  2. Muinaistaideyhdistys: Siliävuori
  3. a b Lahelma, Antti: A Touch of Red, 2008, s.244 ja 245 (kuvia)
  4. a b c d Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s.150
  5. a b c Luukkonen, Ismo: Siliävuori