Sikhiläisyys Suomessa

Sikhiläisyys Suomessa on muihin Suomessa sijaitseviin uskonnollisiin yhteisöihin verrattuna hyvin pieni yhteisö. Ensimmäisen kerran sikhejä tuli Suomeen 1980-luvun alussa töihin. Intian taloudellinen tilanne oli silloin heikko ja työttömyys oli yleistä, joten monet toivoivat löytävänsä Suomesta paremman elämän. Nykyään sikhejä on Suomessa noin 600, joista suurin osa asuu pääkaupunkiseudulla.

Suomessa on kaksi gurdwaraa, jotka sijaisevat Helsingissä sekä Vantaalla. Suomen Gurdwara-yhdyskunta maksaa temppelien kulut.

Suomessa sikhien työttömyysprosentti on melkein nollassa ja heitä työskentelee monella eri alalla. Vaikka sikhiläisyys ei juurikaan näy Suomen katukuvassa, monet uskonnon edustajat ovat menestyneitä. Helsingissä on esimerkiksi useita ravintoloita ja yökerhoja joiden perustajat ovat sikhejä. Sikhiläisyys korostaakin kovan työn merkitystä, ja heidän työmoraalinsa on korkea. Monet vanhemmat haluavat myös siirtää tämän ahkeruuden ja työnteon arvostuksen lapsilleen.

Sikhiläisyys on jakaantunut kahtia opinkiistan takia, joka koskee tulkintoja heidän pyhästä kirjastaan Dasam Granthista. Tämä kiista näkyy myös Suomessa, sillä Helsingin ja Vantaan temppelit kannattavat eri tulkintoja. Tämä on jakanut yhteisön kahden eri temppelin välille.

Sikhit ovat joutuneet käymään keskustelua heidän uskonnolliseen perinteeseen kuuluvasta pään peittävästä turbaanista. Intialaissyntynen sikhi Gill Sukhdarshan Singh on linja-autonkuljettaja ja hän joutui syrjinnän kohteeksi, sillä hän käyttää turbaania uskonnollisista syistä. Yhtiö oli sitä mieltä, että turbaani olisi häirinnyt matkustajia, mutta päätös kumottiin. Suomessa vain harva sikhimies ylipäätään käyttää turbaania, ja monet ovat lopettaneet sen käyttämisen. Sen sitomiseen kuluu aikaa joka aamu, mikä ei sovi monien sikhien kiireiseen elämään. Sikhimiesten perinteisiin tunnuksiin kuuluu myös hiusten ja parran leikkaamatta jättäminen, mutta monet suomalaiset sikhit ovat jättäneet myös tämän perinteen.