Sigmaringen
Sigmaringen on Saksan kaupunki Baden-Württembergin osavaltion eteläosassa. Se on Sigmaringenin piirikunnan hallinnollinen keskus. Sigmaringen rajoittuu pohjoisessa Winterlingeniin (Zollernalbkreis) ja Veringenstadtiin, idässä Bingeniin, Sigmaringendorfiin ja Scheeriin, etelässä Mengeniin, Krauchenwiesiin, Inzigkofeniin ja Meßkirchiin sekä lännessä Leibertingeniin, Beuroniin ja Stetten am kalten Marktiin.
| Sigmaringen | |
|---|---|
 Sigmaringenin linna |
|
 vaakuna |
|
  Sigmaringen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Baden-Württemberg |
| Hallintopiiri | Tübingen |
| Piirikunta | Sigmaringen |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 92,85[1] km² |
| Korkeus | 580[1] m |
| Väkiluku (30.6.2022) | 17 730[2] |
| – Väestötiheys | 191 as./km² |
| Postinumero | 72488[1] |
| Suuntanumero(t) | 07570 |
| Rekisterikilpi | SIG |
Kaupungissa oli kesäkuun 2022 lopussa 17 730 asukasta,[2] ja sen pinta-ala on 92,9 neliökilometriä.[1]
Historia
muokkaaSigmaringen sijaitsee Schwabenin historiallisella alueella. Laizin kaupunginosasta on löydetty jälkiä uurnakenttäkulttuurin ajalta vuosilta 1000–500 eaa. Myös Hallstattin kulttuurin aikaisia löytöjä on tehty. Varhaisin kirjallinen maininta Sigmaringenista on vuodelta 1077. Virallisesti kaupunki perustettiin 1250. Vuosina 1576–1850 Sigmaringen oli Hohenzollern-Sigmaringen-ruhtinaskunnan pääkaupunki ja Hohenzollern-Sigmaringenin ruhtinaan asuinpaikka. Vuonna 1850 Sigmaringenin alueesta tuli osa Preussiin kuulunutta Hohenzollernin provinssia. Ranskassa toisen maailmansodan aikaan istunut Vichyn nukkehallitus pakeni Saksaan ja istui Sigmaringenissa lokakuusta 1944 huhtikuuhun 1945. Myös kirjailijat Céline, Lucien Rebatet ja Roland Gaucher pakenivat Sigmaringeniin. Vuodesta 1972 kaupunki on ollut Sigmaringenin piirikunnan hallinnollinen keskus.
Sigmaringenin linnan (Schloss Sigmaringen) historia ulottuu 1000-luvulle. Linnasta on maininta vuodelta 1077 Rudolf von Schwabenin epäonnistuneen valloitusyrityksen yhteydessä. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1632 linnaa hallitsivat lyhyen aikaa ruotsalaiset. Linna on suojelukohde ja se tunnetaan paitsi mahtailevista saleistaan myös huomattavasta asekokoelmastaan. Vuosina 1756–1763 rakennettiin barokkikirkko Stadtpfarrkirche St. Johann Evangelist, jossa on muun muassa Sigmaringenissa syntyneen taidemaalari Andreas Meinrad von Owin (1712–1792) töitä.
Talous
muokkaaSigmaringenin alueen merkittäviin työnantajiin kuuluu sairaanhoitopalveluja tarjoava Kliniken Landkreis Sigmaringen GmbH. Työntekijöitä on noin 1 200. Kaupungin lukuisiin oppilaitoksiin kuuluu muun muassa Hochschule Albstadt-Sigmaringen.
Liikenne
muokkaaRautatiet Ulmista Donaueschingeniin ja Tübingenista Aulendorfiin risteävät Sigmaringenissa. Etäisyys Ulmin rautatieasemalta Sigmaringenin asemalle on 92,6 km ja Tübingenistä vastaavasti 87,5 km. Sigmaringenin tuntumassa risteävät valtatiet (Bundesstraße) B 32 Hechingenistä Ravensburgiin sekä B 313 Reutlingenista Bodenjärvelle. Kaupungissa aloitettiin paikallisbussiliikenne 1992 ensimmäisten saksalaisten pikkukaupunkien joukossa.
Kirjallisuutta
muokkaa- Genzmer, Walther (Hrsg.): Die Kunstdenkmäler Hohenzollerns. Band 2: Kreis Sigmaringen, W. Speemann, Stuttgart 1948.
- Schmitt, Günter: Sigmaringen. In: Ders.: Burgenführer Schwäbische Alb. Band 3: Donautal. Wandern und entdecken zwischen Sigmaringen und Tuttlingen. S. 41–62. Biberacher Verlagsdruckerei. Biberach 1990. ISBN 3-924489-50-5
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d Zahlen, Daten, Fakten Stadt Sigmaringen. Viitattu 19.6.2023. (saksaksi)
- ↑ a b Bevölkerung der Gemeinden Baden-Württembergs am 30. Juni 2022 (PDF) (s. 16) Statistisches Landesamt Baden-Württemberg. Viitattu 19.6.2023. (saksaksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sigmaringen Wikimedia Commonsissa
- Kaupungin verkkosivusto (saksaksi)