Sidney Streetin piiritys

Sidney Streetin piiritys tapahtui 3. tammikuuta 1911 Lontoon East Endissä kun monisatapäinen poliisi- ja sotilasjoukko piiritti Stepneyn kaupunginosassa erääseen rakennukseen linnoittautuneita latvialaisia anarkisteja. Piiritys on saanut mainetta ennen kaikkea siksi, että silloinen sisäministeri Winston Churchill oli mukana johtamassa piirittäjiä.

Skottilaiskaartin sotilaat avaavat tulen Sidney Streetillä.

Taustaa

Winston Churchill (toinen vasemmalta) Sidney Streetillä, 3. tammikuuta 1911.

Lontooseen saapui Venäjän vuoden 1905 epäonnistuneen vallankumouksen jälkeen useita latvialaisia pakolaisia, jotka asettuivat East Endin kaupunginosaan. He jatkoivat vallankumouksellista toimintaansa Lontoossa ja hankkivat varoja toimintaa varten muun muassa ryöstöillä. Monet Lontoossa asuneet latvialaiset kumoukselliset kuuluivat löyhään organisaatioon jota johti maalari-Peterin nimellä tunnettu Peter Piaktow.

Tottenhamin raharyöstö 1909

Kaksi latvialaista anarkistia Paul Helfeld ja Jacob Lepidus ryösti 23. tammikuuta 1909 Tottenhamissa eräälle kumitehtaalle palkkarahoja tuoneen lähetin. Ryöstön yhteydessä ammutut laukaukset hälyttivät myös poliisin paikalle. Poliisit ajoivat latvialaisia ryöstäjiä takaa useiden kilometrien matkan. Ammuskelussa kuoli yksi poliisi ja sivullinen koulupoika. Lisäksi 23 henkilöä sai vammoja tulituksessa, sillä ryöstäjät ammuskelivat myös sivullisia kohti. Ryöstäjistä Helfeld kuoli sairaalassa vammoihinsa ja Lepidus teki itsemurhan poliisin piiritettyä hänen asuntonsa.

Houndsditchin poliisimurhat joulukuussa 1910

Sidney Streetin piiritykseen johtanut tapahtumasarja alkoi 16. joulukuuta 1910. Yhdeksän latvialaisen joukko, johon kuuluivat Piaktowin ohella Jacob Fogel eli Jan Sprohe, William (tai Joseph) Sokolow, Fritz Svaars, Mouremtzoff eli George Gardstein, Gardsteinin rakastajatar Nina Vassilleva, Svaarsin rakastajatar Luba Milstein, Jacob Peters ja Max Smoller eli Joseph Levi suunnitteli murtautuvansa Houndsditchin kaupunginosassa sijaitsevaan jalokiviliikkeeseen ja tyhjentävänsä liikkeen kassakaapin. Tätä varten he vuokrasivat viereisen talon ja alkoivat kaivaa sieltä tunnelia päästääkseen liikkeen tiloihin.

Naapurit kuulivat työkoneiden äänet ja hälyttivät poliisit paikalle. Paikalle saapuikin yhdeksän aseistamatonta poliisia. Tapahtumasarja alkoi, kun George Gardstein tuli avaamaan ulko-oven poliiseille, mutta poistui sitten rakennuksen yläkertaan vastaamatta poliisien kysymyksiin. Odotettuaan aikansa ulko-ovella Bentley ja toinen poliisi Bryant menivät sisälle rakennukseen. Bentley ammuttiin talon portaikkoon mutta Bryant onnistui pakenemaan haavoittuneena kadulle. Konstaapelit Strongman, Choat ja Tucker kuolivat kadulle latvialaisten aloitettua ammuskelun. Myös Gardstein sai kuolettavia vammoja tulituksessa. Peters, Vasillieva sekä heidän palkkaamansa Dubof-niminen lukkoseppä pakenivat nyt paikalta raahaten mukanaan haavoittunutta Gardsteinia. Päästyään Grove Streetin varrella sijainneelle Svaarsin ja Piaktowin asunnolle he jättivät Gardsteinin sinne kuolemaan.

Seuraavien viikkojen aikana poliisi onnistui pidättämään useita latvialaisjoukon jäseniä. Uudenvuoden päivänä 1911 eräs ilmiantaja, joka oli luultavimmin Charles Perelman, latvialaisten entinen vuokra-isäntä, kertoi poliisille että kaksi joukon jäsentä piileskeli Sidney Street 100:ssa olevassa talossa. Ilmoituksen perusteella poliisi aloitti Sidney Streetin piirityksen, sillä poliisi sai vihiä, että latvialaiset aikoivat muuttaa asuinpaikkaa.

Piirityksen kulku

Poliisi piiritti 200 miehen voimin aamuyöllä 3. tammikuuta koko korttelin. Auringon noustua piirittäjien ja latvialaisten välillä alkoi ammuskelu. Latvialaisten aseet olivat parempia kuin poliisien ja heillä näytti olevan käytössään myös rajattomasti panoksia. Niinpä poliisi pyysikin apua Lontoon Toweriin sijoitetuilta armeijan joukoilta. Sisäministeri Winston Churchill sai tiedon asiasta ollessaan aamukylvyssä ja hän myönsi puhelimitse tarvittavat valtuudet. Churchill lähti myös itse piirityspaikalle, koska hän ei saanut sisäministeriöön tietoja tapahtumien kulusta. Piirityspaikan lähiympäristöön kerääntyi myös suuri joukko uteliasta yleisöä ja toimittajia. Tapahtumia tallennettiin myös elokuvaksi.

Tällä välin piirityspaikalle oli saapunut Towerista skotlantilaiskaartin sotilaita, jotka miehittivät läheisen rakennuksen ja alkoivat tulittaa latvialaisten talon yläkerroksia. Churchill otti piirittäjien johdon käsiinsä seurattuaan jonkin aikaa tilanteen kehittymistä. Hän joutui myös itse tulituksen kohteeksi ja yksi luoti lävisti ministerin silinterihatun. Churchill ehdotti kenttätykkien tuomista paikalle tai sitten useista suunnista yhtaikaa tehtävää rynnäkköä taloon. Tätä varten läheisistä metallivalimoista lähdettiin etsimään teräslevyjä, joita voitaisiin käyttää suojakilpinä.

Loppuratkaisu

Kuusi tuntia kestäneen piirityksen jälkeen tilanne muuttui, kun latvialaisten miehittämän talon yläkerroksista alkoi nousta savua ja pian talon yläkerrokset olivat tulessa. Palo saattoi mahdollisesti alkaa luodin puhkaisemasta kaasujohdosta. Churchill kielsi paikalle saapunutta palokuntaa yrittämästä talon sammuttamista ja käski heidän vain suojella ympäristön rakennuksia tulen leviämiseltä. Tuli levisi pian talon alakertaan ja rakennuksen ylimmät kerrokset ja katto romahtivat sisään. Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt paeta rakennuksesta. Lopulta palokunta sai luvan aloittaa rakennuksen sammuttamisen ja myös sisäministeri Churchill lähti paikalta. Myöhemmin rakennuksen raunioista löytyi kahden miehen, Fritz Svaarsin ja William Sokolowin, hiiltyneet ruumiit. Maalari-Peterin ruumista ei löytynyt, vaikka hänenkin oli oletettu olleen rakennuksessa.

Piirityksen jälkeen Churchill joutui erityisesti oppositiossa olleiden konservatiivien arvostelun kohteeksi koska hänen toimintaansa pidettiin ministerin asemalle sopimattomana. Konservatiivien johtaja Arthur Balfour kysyi: "Hän [Churchill] ja valokuvaaja riskeerasivat kumpikin henkensä. Ymmärrän, mitä valokuvaaja siellä teki, mutta mitä herra Churchill teki siellä?"

Oikeudenkäynti

Kiinni jääneiden viiden latvialaisen oikeudenkäynnissä syyttäjä Bodkin lähti siitä olettamuksesta että haavoihinsa kuollut Gardstein olisi ampunut Bentleyn. Tapausta myöhemmin tutkinut historioitsija Donald Rumbelow on kuitenkin sitä mieltä että ampuja oli todellisuudessa Jacob Peters. Kuolettavat laukaukset oli ammuttu Petersin Dreyse-merkkisellä pistoolilla kun taas Gardsteinilla oli Mauser C96 -pistooli. Peters oli jättänyt pistoolinsa kuolettavasti haavoittuneelle Gardsteinille ja aseen löytänyt poliisi luuli sen kuuluneen tälle. Syyttäjän tekemät virheet johtivat lopulta siihen että kaikki syytteessä olleet latvialaiset vapautettiin.

Vapautettujen joukossa ollut Jacob Peters palasi toukokuussa 1917 Venäjälle ja kohosi merkittäviin asemiin Tšekan riveissä. On esitetty, että hän olisi piiritystapahtumien aikanakin ollut tsaarin salaisen poliisin agentti. Hänet teloitettiin 1938 Stalinin puhdistuksissa.

Kuka oli latvialaisten johtaja maalari-Peter?

Latvialaisjoukkoa johtaneen maalari-Peterin henkilöllisyys on jäänyt epäselväksi, koska häntä ei saatu koskaan pidätetyksi. Muun muassa historioitsija Donald Runbelow on vuonna 2009 esittänyt, että maalari-Peter oli todellisuudessa Jacob Peters. Anarkismin historiaa tutkinut Philip Ruff on taas ehdottanut että Peter oli joko latvialainen taiteilija Gederts Eliass tai sitten todennäköisemmin latvialainen vallankumouksellinen Jānis Žāklis (s. 1883). Žāklis oli auttanut lokakuussa 1905 Fritz Svaarsin pakoon vankilasta Riiassa ja hän oli myös asunut Eliassin kanssa Suomessa, jossa he olivat osallistuneet Venäjän valtionpankin Helsingin konttorin ryöstöön 1906. Žāklis kuului aiemmin Latvian sosialidemokraatteihin, mutta linjaerimielisyyksien jälkeen hän liittyi anarkisteihin.

Maanpaossa elänyt Eliass palasi Riikaan maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen, sen sijaan Žāklisin vaiheista vuoden 1911 jälkeen ei tiedetä mitään. Jotkut väittävät hänen muuttaneen Australiaan, toisten mukaan taas Žāklis oli myöhemmin Tšekan palveluksessa ja kuoli 1930-luvun puhdistuksissa. Kerrotaan myös että hän olisi elänyt 1950-luvulla siperialaisella vankileirillä.

Populaarikulttuurissa

Piiritys tallennettiin osittain filmille. Piiritys oli esikuvana Alfred Hitchcockin vuonna 1934 ohjaaman elokuvan Mies joka tiesi liikaa loppukohtaukselle ja vuonna 1960 piirityksestä tehtiin myös oma elokuvansa, The Siege of Sidney Street.

Lähteet

• The Siege of Sidney Street : A Bizarre Escapade of Churchill Derring-Do. Winstonchurchill.org.
• History of the Metropolitan Police : Siege of Sidney Street - 1911. Nationalarchives.gov.uk.
• History of the Metropolitan Police : Tottenham Outrage 1909. Nationalarchives.gov.uk.
• Peter the Painter (Janis Zhaklis) and the Siege of Sidney Street. Kate Sharpley-

Aiheesta muualla

• Sidney Streetin piirityksestä kuvattu uutisfilmi vuodelta 1911 (Arkistoitu – Internet Archive).