Shintarō Abe

(Ohjattu sivulta Shintaro Abe)

Shintarō Abe (jap. 安倍 晋太郎, 29. huhtikuuta 1924 Yamaguchin prefektuuri15. maaliskuuta 1991) oli japanilainen poliitikko.

Shintarō Abe
Henkilötiedot
Syntynyt29. huhtikuuta 1924
Tokio
Kuollut15. maaliskuuta 1991 (ikä 67)
Tokio
Poliitikko
Puolue LDP
Asema Ulkoministeri (1982–1986)
Ulkomaankauppaministeri (1981–1982)
Valtiosihteeri (1977–1978)
Maa-, metsä- ja kalatalousministeri (1976–1977)
Koulutus juristi
Tutkinnot Tokion yliopisto
Lapset Hironobu Abe
Shinzō Abe
Nobuo Kishi

Hän lopetti koulunsa vuonna 1944 ja hakeutui koulutukseen kamikaze-lentäjäksi, mutta sota loppui ennen kuin Aben erikoiskoulutus päättyi. Hän opiskeli Tokion yliopistossa oikeustiedettä ja valmistui vuonna 1949.[1]

Abe toimi maansa hallituksen maa-, metsä- ja kalatalousministerinä ja sittemmin ulkomaankauppaministerinä. Hän oli sodanjälkeisen Japanin pitkäaikaisin ulkoministeri vuosina 1982–1986. Tuohon aikaan Japanin ja Yhdysvaltojen välit kehittyivät läheisemmiksi.[1]

Irakin–Iranin sodan aikana Abe pystyi säilyttämään diplomaattiset suhteet molempiin osapuoliin rauhanneuvotteluja varten toisin kuin mikään muu teollisuusmaa.[2]

Abe toimi maansa hallituksen maa-, metsä- ja kalatalousministerinä ja sittemmin ulkomaankauppaministerinä. Hän oli sodanjälkeisen Japanin pitkäaikaisin ulkoministeri vuosina 1982–1986. Tuohon aikaan Japanin ja Yhdysvaltojen välit kehittyivät läheisemmiksi.[1]

Abe oli vahva ehdokas myös pääministeriksi, mutta syytökset sisäpiirin osakekaupoista estivät tämän.

Abe oli Japanin liberaalidemokraattisen puolueen (LDP) johtohenkilöitä. Hänen poikansa Shinzō Abe oli Japanin pääministerinä 2006–2007 ja 2012–2020. Hänen appensa Nobusuke Kishi oli toiminut Japanin pääministerinä ja hänen isänsä Kan Abe kuului Japanin parlamenttiin.

Shintarō Abe kuoli vahvistamattomien huhujen mukaan maksasyöpään.[2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c Shintaro Abe, Japanese Politician And Ex-Cabinet Aide, Dies at 67 NY Times. 1991. Viitattu 21.6.2018.
  2. a b Ronald E. Yates: Shintarō Abe, 67, guided Japan in global politics. Chicago Tribune. Viitattu 21.1.2024.