Sfumato

Yksityiskohta Leonardo da Vincin Mona Lisasta, jossa sfumato-tekniikkaa on käytetty erityisesti silmien ympärysten varjostamisessa.

Sfumato (it. fumo, savu, sumu)- eli valohämytekniikka on maalaustapa, jossa värisävyjä pehmennetään^[1] ja sulautetaan toisiinsa. Sillä pyritään luomaan utuinen, kolmiulotteinen kuva häivyttämällä värien ohella ääriviivoja yleensä ohuin maalikerroksin, joita maalataan useita.

Yksi sfumaton kehittäjiä oli Leonardo da Vinci,^[1] joka hallitsi menetelmän täydellisesti. Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa työskentelevän da Vinci -tutkija Jacques Franckin mukaan da Vinci käytti Mona Lisan silmien ja suun ympäristöön 30–40 värikerrosta.

LähteetMuokkaa

↑ ^a ^b Broby-Johansen, R.: ”Sfumato”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 212. Helsinki: Tammi, 1977.

Aiheesta muuallaMuokkaa

GottliebStudios.com: Sfumato (englanniksi)

Maalaustekniikat

Sideaineen mukaan:	Öljymaalaus Temperamaalaus Akvarelli Akryyliväri Fresko Seccomaalaus Kalkkimaalaus Vahamaalaus Guassi Pastellimaalaus
Maalauspohjan mukaan:	Seinämaalaus Taulumaalaus Miniatyyrimaalaus
Värinlevitystavan mukaan:	Pastoosi Laseeraus Laveeraus Impasto Sumraus Sgraffito
Maalausjärjestyksen mukaan:	Alla prima Grisaille Kerrosmaalaus Imprimituuri
Maalaustyylin mukaan:	Chiaroscuro Sfumato Trompe l’œil Kollaasi Ulkoilmamaalaus

[BJ-1] Broby-Johansen, R.: ”Sfumato”, Arkitaide – maailmantaide, Euroopan taiteen tyylin kehitys, s. 212. Helsinki: Tammi, 1977.

[1]